Kolumni: Masked singer – Masked anger?

Tällä viikolla Suomi on kohissut MTV3-kanavalla esitetystä Masked Singer -ohjelmasta, jossa sekä yleisö että ohjelman tuomarit yrittävät arvata naamion takana laulavan ja tanssivan julkkiksen henkilöllisyyttä.

Edellisessä jaksossa Jaguaari-hahmon maskin takaa paljastui kansanedustaja Päivi Räsänen. Kohu syntyi, kun yksi ohjelman tuomareista, näyttelijä Christoffer Strandberg, myöhemmin kritisoi Räsäsen valintaa ohjelmaan ja sitä että hänen edustamilleen kristillisille arvoille annettiin perheohjelmassa televisioaikaa parhaaseen katseluaikaan.

Tämän jälkeen keskustelu on aktivoitunut sosiaalisessa mediassa, jossa teräviä kommentteja on kuultu sekä puolesta että vastaan.

Tapaus sai minut pohtimaan rakenteellista syrjintää. Mieleeni muistui ”työnimi”-kampanja, jossa neljä oman alansa vaikuttajaa: Jari Sarasvuo, Anne Kukkohovi, Tuomas Enbuske ja Meri-Tuuli Väntsi, hakivat oman alansa töitä omilla CV:llään, kuitenkin siten että alkuperäiset nimet oli vaihdettu tyypillisiksi romaninimiksi - vähän kuin Masked Singerissä. Kukaan näistä alansa huipusta ei saanut edes yhtä kutsua haastatteluun.

Nämä kaksi esimerkkiä antavat hieman eri suuntaisen tulokulman samaan ilmiöön: syrjintään. Alati polarisoituvassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on viitteitä siihen, että erityyppinen rakenteellinen syrjintä ei olisi vähenemässä.

Syrjintä voi näkyä työtä hakiessa esimerkiksi siten, että ihmistä ei oteta töihin joko poliittisen suuntautumisen, vamman, seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin, etnisyyden tai vakaumuksen perusteella. Mainittakoon, että nämä kaikki edellä mainitut ovat laissa kiellettyjä syrjintäperusteita.

Anonyymi rekrytointi voisi olla ratkaisu kohti aidosti yhdenvertaista tulevaisuutta, jossa esimerkiksi nettiin kirjoitetuilla mielipiteillä, someen jaetuilla kuvilla tai puoluetaustalla voi olla alitajuisesti merkittävä rooli rekrytointiprosessissa.

Mainittakoon, että rekrytointi on anonyymiä rekrytoinnin alkuvaiheessa, jonka jälkeen työnhaku muuttuu perinteiseksi työhaastattelujen muodossa.

Anonyymi rekrytointi voisi auttaa korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymisessä, johon meillä Etelä-Pohjanmaalla olisi todella tarvetta. Lisäksi se saattaisi kannustaa entistä erilaisempia ihmisiä työnhakuun ja voisi siten nostaa koko Suomen työllisyysastetta.

Anonyymi rekrytointikaan ei pelasta meitä, mikäli sallimme aitoa erilaisuutta poissulkevan cancel-kulttuurin saavan jalansijaa julkisessa keskustelussa.

Aki Ruotsala

Kaupunginvaltuutettu (kd.)

Seinäjoki