Kolumni: Miltä kuulostaisi perhepositiivisuus?

Eräs nuori isä työntää lastenrattaita, kun toimittaja kysyy häneltä perusilmettä. Mies hämmentyy, hymähtää, katsahtaa lapseen ja vastaa: Yritän hymyillä enemmän. Hän kertoo havahtuneensa ilmeettömyyteensä, kun hän oli saanut pienen vauvan syliinsä. Vauvan hymy alkoi tartuttaa häneen iloa ja muuttaa hänen ilmettään. Hän sanoi huomanneensa, että ellei hän vastaa vauvan katseeseen ja hymyyn, vauva menee totisemmaksi ja kääntää päänsä pois.

Suomalaisista ei kuulemma erota, ovatko ihmiset tulossa häistä vai hautajaisista. Kuljemme aina kasvot peruslukemilla. Onko se ainoa vaihtoehto? Onko sillä jotakin väliä?

Nuorten tulevaisuususko ei ole niin vahvaa kuin aiemmin. Heitä ympäröivät huolestuneet aikuiset ja synkentyneet visiot. Kuka katsoisi silmiin rohkeasti ja rohkaisevasti? Olisiko tänään aikaa ja tilausta hyväksyvälle katselle? Ja kiintoisalle kohtaamiselle?

Entä kun kaikki harmittaa? Entä kun on kerta kaikkiaan mielensä pahoittamisen päivä? Kyllä sellaisia olla pitää. Mutta ei aina. Uusimmassa elokuvassa mielensä pahoittaja alkoi elää jälleen, kun suvun nuorin jäsen turvautui vaariin. Uutta elämää on suojeltava kaikin voimin!

Väestöliiton perhebarometrien mukaan parisuhde ja perhe on keskeinen emotionaalisen tuen lähde ja turvapaikka. Tunnesuhde läheisiin on suojelukohde. Perhe antaa merkitystä ja sen turvissa koetaan elämän isot surut ja jaetaan riemut. Mutta miten sille perheelle saa jäämään aikaa ja voimia?

Kehopositiivisuus on päivän asenne. Katsellaan itseä, omaa kroppaa ja elämäntapaa lempeästi ja hyväksyvästi. Sama katse kohti perhettä! Etelä-Pohjanmaalla pyritään kohti lapsiystävällisetä maakuntaa! Suurena työnantajana sairaanhoitopiiri pyrkii muovautumaan perheystävälliseksi työpaikaksi. Pienempien olisi syytä tulla perässä.

Jokainen voi tehdä jotain ja heti tänään. Miten sinusta huokuu perhepositiivisuus?

Eija Harmanen

EP:n perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja

>>>>>>> Stashed changes