Kolumni: Mistä voin luopua?

Kiire on kestoaihe kaikissa kohtaamisissa lapsiperhe-elämää elävien kanssa. Niin töissä kuin vapaalla päällimmäinen tunne tuntuu olevan kiire. Tähän aikaan vuodesta kalenteri täyttyy ”dedlaineista” ja palavereista. Töissä mennyttä vuotta analysoidaan ja tulevaa suunnitellaan. Kalenterin hälytyskello piippaa punaisella tekemättömistä tehtävistä. Aamut alkaa muistilappujen järjestelyllä. Päiviin kun lisää useat keskeytymiset ja omien ajatusten harhailun, niin ei ole ihme että vielä illalla ja yölläkin käy kierroksilla.

Sain työnantajaltani upean mahdollisuuden osallistua Nordic Business Forumiin. Yksi naulitsevimmista puhujista oli Juliet Funt. Hänen mukaan 80 % organisaatioista kärsii siitä, että ihmiset kokevat liiallista kiirettä, hosumista ja lopulta uupumista, mutta vain 8 % tekee asialle konkreettisesti jotain. Tutkimuksen mukaan liiallisen kiireen kustannukset ovat yrityksissä noin miljoona euroa per 50 työntekijää. Kun tähän lisää ihmisten kokeman stressin ja sen vaikutukset vapaa-aikaan ja perhe-elämään, niin kiire on kestämätöntä ja jotain on tehtävä.

Funt puhui siitä miten työelämään pitää lisätä aikaa ajatella. Aikaa antaa ajatusten virrata ja suunnata tekeminen. Hän käytti termiä ”White Space”. White Space on se pieni strateginen hetki ennen kuin ryntää seuraavaan tilanteeseen. Pitää olla aikaa ajatella mitä, miksi ja miten asioita pitää tehdä. Jos tätä ei ole, niin kaikki kärsii, niin sinä itse kuin bisnes ja ennen kaikkea läheisesi. Funt antoi neljä yksinkertaista kysymystä pohdittavaksi, joiden avulla päivään alkaa karsiutua tilaa.

-Mistä voin luopua?

-Miten tunnistat riittävän laadun tekemisessäsi?

-Mitä minun todella tulee tietää?

-Mikä ansaitsee huomioni?

Näiden pohjalta olen käynyt läpi omaa kalenteriani ja ajatuksiani. Käy sinäkin ja vapauta itsellesi aikaa hengittää.