Kolumni: Miten toivoisit minun sinua palvelevan?

Olemme menneen vuoden aikana seurakuntamme diakoniatyössä miettineet sitä, miten saamme kehitettyä palveluitamme laadukkaammiksi ja osallistavammiksi. Olemme olleet mukana palvelumuotoilukoulutuksessa ja sen innoittamina nostaneet esille muutamia kehittämistehtäviä tai -hankkeita, joihin erityisesti pureudumme koulutuksen aikana. Tavoitteena on tehdä palveluistamme asiakaslähtöisempiä.

Palvelujärjestelmässämme on suuri määrä eri palveluidentarjoajien toimipisteitä, joihin arjen asioiden raskauttama ihminen voi eksyä pyytäessään apua. Tämän lisäksi erilaiset normit ohjaavat ja säätelevät apua tarvitsevan ihmisen elämää. Näiden erilaisten toimipisteiden ja normien keskellä eläessään ei ole ollenkaan ihme, vaikka apua tarvitseva ihminen kysyisikin ääneen: ”Onko järjestelmä minua varten vai minä järjestelmää varten?”

Tietoteknistä kautta eläessämme moni asia ihmisen auttamisessa hoidetaan myös erilaisten koneiden ja apulaitteiden avulla. Nämä ovat toki hyviä ja tarpeellisia niitä päivittäin tarvitseville. Diakoniapalveluita kehittäessämme emme ole keksimässä konetta tai laitetta, joka meidät tulevaisuudessa korvaa. Toivottavasti saamme jatkossakin keskittyä ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja kohtaamiseen. Palveluja kehitettäessä tulisi kaikessa keskittyä siihen, että palveluiden kohteena olevat ihmiset ovat myös itse aktiivisesti kehittämässä palvelua eikä vain niin, että palveluntarjoaja määrittää sen, mistä hyvä palvelu muodostuu. Tätä parhaamme mukaan tavoittelemme, kun yritämme löytää uusia tapoja palvella meihin yhteyttä ottavia ihmisiä heidän erilaisissa elämäntilanteissaan ja tarpeissaan.

Meiltä kaikilta palveluidentarjoajilta vaatii rohkeutta ajatella niin, että apua tarvitseva ihminen voi myös omalla elämänkokemuksellaan tulla mukaan kehittämään palveluitamme aina vain ihmisläheisimmiksi. Palvelun keskellähän on aina sekä palvelun tarvitsija että palveluntarjoaja. Kysymys ”Miten toivoisit minun sinua palvelevan?” soisi olla meidän jokaisen huoneentauluna, kun meitä lähestyy apua tarvitseva ihminen. Kaikki lähtee loppujen lopuksi siitä oivalluksesta, että puolin ja toisin ihmisinä tarvitsemme toinen toisiamme.

Otto Savolainen

Diakoniajohtaja, Seinäjoen alueseurakunta