Kolumni: Muutama sananen taivaaseen pääsystä

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Pienoisevankeliumi kertoo taivaaseen pääsystä ja täydellisestä tasa-arvosta. Pelastunko vai joudunko kuoltuani kadotukseen, on seurausta siitä, uskonko Jeesukseen vai olenko kieltäytynyt uskomasta. Kun uskon Jeesukseen, pääsen taivaaseen. Jos en usko, en pääse.

Tasa-arvo ihmisten kesken lisää yhteistä hyvää. Työ armon edistämiseksi on aina kesken. Onneksi yksi tasa-arvohanke on valmis. Se on nimeltään taivaaseen pääsy.

Tulkaa minun luokseni kaikki, on tasa-arvoisinta, mitä auringon alla on koskaan kuultu.

Jeesukseen uskominen on helpointa mitä tiedän, sillä armo on ihmiselle ilmaista. Taivaaseen ei mennä. Sinne haetaan. Emme tiedä, milloin avaamme silmämme taivaan kodissa. Siitä saamme olla varmat, että tuona aamuna huokaamme, olipa hyvä kun uskoimme Jeesukseen.

Usko on helppoa, mutta sen eteenpäin vieminen tuntuu joskus mahdottomalta. Selvää asiaa pyritään vaikeuttamaan. Tasa-arvoon vedoten muutamat opettavat, että mikä tahansa jumala voi pelastaa meidät taivaaseen.

Välttääksemme tällaisen Raamatun vastaisen opetuksen Jeesuksen pelastustyötä ja ristin sanomaa on pidettävä hellittämättä esillä. Yhteisessä asiassa pitää olla sitkeä ja rohkea. On yksi ainoa, mutta jokaiselle riittävä tie taivaaseen. Tie on nimeltään Jeesus, johon jokaisella on lupa uskoa.

Seurakunta tekee lähetystyötä. Vaikka minusta ei ulkomaille menijäksi olekaan, tykkään yhdessä toisten kanssa olla lähettäjänä mukana. Seurakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että matkaan siunaamamme lähetystyöntekijät voivat tehdä työtään turvallisesti ja hyvillä mielin.

Olemme lähettäneet nurmolaisia nuoria ja aikuisia myös lyhytaikaisille lähetysjärjestöjen kursseille ja matkoille. Ilman muuta teemme niin jatkossakin. Ulkomaille töihin meno voi tarkoittaa myös evankeliumin sanoman eteenpäin viemistä. Sanoma taivaaseen pääsystä on ollut sisimmässäni siitä asti, kun pyhäkoulussa laulettiin Onpa taivaassa tallella lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaattehetkin.

Silloin ajattelin, minä ainakin tahdon sinne.