Kolumni: Muutetaan maailmaa

Olin 16-vuotias, kävin yhdeksättä luokkaa Ruotsissa ja opettaja pyysi esitelmääni pidettäväksi koko isolle yläasteen koululle aamunavauksessa. En edes jännittänyt, sillä olin varma asiastani. Aihe oli luonnonsuojelu.

Esitelmä meni hyvin ja lopuksi koko monisatapäinen koulu lauloi Evert Tauben Sjösala vals, joka on ylistys ruotsalaiselle luonnolle. Tunnistan kyllä Gretan 16-vuotiaassa itsessäni. Silloin katsoin kauas. Katseeni on edelleen kaukana, mutta olen koko ajan zoomannut lähemmäs ja lähemmäs.

Tunnettu, kiisteltykin, kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson puhuu ja kirjoittaa erityisesti nuorille, heitä lähellä olevista asioista, joihin voi itse vaikuttaa. Miten voi parantaa maailmaa, jos ei ensin pysty pitämään omaa huonettaan siistinä? Poikamme aloitti maailmanparannuksensa siivoamalla huoneensa.

Muovipillien kieltäminen on tietysti yksi tapa vaikuttaa maailman merien roskaamiseen, mutta on keksitty vielä nerokkaampi tapa: Roska päivässä -liike. Jokainen poimii yhden roskan päivässä. Lähiympäristö siistiytyy jokaisen osallistujan kohdalla. Voisitko sinä olla mukana?

Maailman metropolien autoistumiseen olisi kyllä kiva vaikuttaa, mutta miten pyöräily sujuu itseltä ja omalta perheeltä? Meillä maksetaan bensarahaa nuorisollemme, kun he autokyydin sijasta pyöräilevät kaupunkiin asioilleen kuuden kilometrin matkan.

”Gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol”, lauletaan Tauben laulussa. Otin nuorena tehtäväkseni oppia tunnistamaan Ruotsin ja Suomen luonnonvaraiset kasvit. Keräsin satojen kasvien kasvion. Miten voi huolehtia maailman luonnon monimuotoisuudesta, jos ei tunnista oman maansa tienvierustan ja pellonpientareen kasveja?

Kattfot, kissankäpälä. Sitä pehmoista kasvia ei juuri enää näy. Se on harvinaiseksi käynyt ja se on harmi se.