Kolumni: Oletko ekstro-, intro- vai ambivertti?

Viikonloppu lähestyy. Perjantaina olet sopinut pitkästä aikaa tapaamisen vanhan ystävän kanssa, lauantaina lähdetään perheen kanssa Keskiselle, haetaan vihdoin se uusi Vallilan matto ja poiketaan samalla reissulla vielä anoppilassa.

Sunnuntai käynnistyy kevyellä salitreenillä ja illalla pyöräytetään anopin antamista omenoista piirakka, kutsutaan vielä perjantainen ystävä pöytään, kun lauantaina tuli ostettua ne uudet kahvikupitkin. Ihanaa nähdä tuttuja ja rentoutua, ajattelee ekstrovertti ja täyttää ensi viikon kalenteria. Introvertti lysähtää sohvalle kirjan ja viltin kanssa, josko nyt saisi hengähtää.

Tähän väliin kysyttäisiin, kumpaan kastiin sinä itsesi lokeroit. Koti-ilta vai illanistujaiset? Salille vai hiljaiselle metsäpolulle? Kuulumiset kasvotusten vai whatsapissa?

Ekstro- ja introverttiydestä kirjoitettiin paljon muutama vuosi takaperin. Moni meistä piirteineen ja tapoineen kallistuu jompaan kumpaan toista enemmän ja loput, joilla piirteitä löytyy molemmista päistä, ovat ambiverttejä.

Myös biologia tukee tätä persoonallisuuden jaottelua. Introverttien ja ekstroverttien aivot todellakin toimivat eri tavoin. Esimerkiksi ekstrovertin seurallisuus selittyy dopamiinilla. Ulkoiset ärsykkeet siis palkitsevat, kun taas introvertin jo valmiiksi aktiivisempi aivokuoren toiminta kuormittuu vaikkapa metelistä tai ihmisjoukoista.

Kysymys kuuluukin, onko persoonien erilaisista luokitteluista enemmän hyötyä vai haittaa arkielämässä? Työhaastattelutilanteessa voi olla vaikea kertoa itsestään. Työntekijänä olemme kaikki ahkeria ja asiakaspalveluintoisia, omista luonteenpiirteistä korostamme parhaimpia. Se, miten ne tulkitsee, on asia erikseen. Toinen voi päätellä rauhallisuuden ujoudeksi, toinen pitää puheliaampaa ihmistä päällepäsmärinä. Pitäisikö työhakemuksissa laittaa rasti jompaan kumpaan lokeroon?

Ei suinkaan. Liika oman luonteen lokerointi voi johtaa siihen, että tiettyihin piirteisiinsä jumiutuu. Ei kokeilla käyttäytyä uudella tavalla, koska enhän minä ennenkään ole vitsiä tähän väliin heittänyt, tai enhän minä ennenkään ole ollut näin hiljainen, mitä muutkin ajattelevat?

Persoonallisuuttaan voi kehittää. Minuus ei ole yksiselitteinen asia. Ihmisellä voi olla monta sisäistä ääntä ja ne perhanat vielä puhuvat usein päällekkäin! Jos haluat kehittää jotain piirrettäsi, aloita itsetutkiskelulla. Kuuntele ja kokeile.

Haasta itsesi ja helpot lokerot.

Unna Takalo

kulttuurituotannon opiskelija, Seamk