Kolumni: Olipa kerran opiskelijaelämää

Olipa kerran, kauan kauan sitten opiskelija, joka tiesi jo aikaisin, mikä hänestä tulisi isona. Hän opiskeli, valmistui ja teki alan töitä, kunnes jäi tyytyväisenä eläkkeelle. Sen pituinen se.

Tämä on jo aika vanha tarina. Nykyään se menee enemmänkin näin: Olipa kerran opiskelija, jolla ei ollut mitään hajua, mitä haluaisi tehdä. Tai ehkä montakin hyvää ideaa. Hän puntaroi, pohdiskeli ja panikoi vähän. Ainakin hän halusi tehdä jotain, mikä olisi oikeasti mielenkiintoista, kivaakin.

Opiskeluaika itsessään olisi tärkeä, ja opiskelukaupungin valinta. No, hän päätyi vähän sattumaltakin opiskelemaan jotain, piti hauskaa, sai tutkinnon, teki sekalaisia alan töitä ja eli elämäänsä. Mietti uudestaan mikä olisi tärkeää, muutti suuntaa, opiskeli lisää, joko samaa tai eri alaa. Ja uudestaan, välillä myös työnantajan tarjoamana koulutuksena. Työelämän ja työntekijän vaatimukset muuttuivat nopeammin kuin koskaan. To be continued…

Elinikäinen oppiminen on päivän sana. Oman jutun löytäminen on toinen. Uudet opiskelijat ovat aloittaneet Framilla ja monimuotohaku taas on auki kevääksi.

Ruoka-ala vaikuttaa houkuttavan nyt aikuisopiskelijoita hieman enemmän kuin nuoria. Pohdinkin, mistä se johtuu? Aukeaako kotimaisen ruuantuotannon, tuotekehityksen, ravitsemuksen ja ruokaelämysten merkitys vasta vähän myöhemmin?

Itselleni kävi niin. Vasta parin mutkan (elämänkokemuksen ja ihan eri ammatin) kautta löysin takaisin Etelä-Pohjanmaalle, opiskelin ruoka-alaa, enkä vaihtaisi mihinkään. En alaa enkä kaupunkia.

Oikeastaan harmittaa, että missasin SeAMKin opiskelijaelämän lukion jälkeen, se vaikuttaa varsin hauskalta. Opiskelu tarjoaa kuitenkin paljon muutakin elämäntilanteesta riippumatta: osaamista, työelämäyhteyksiä, yhteisöllisyyttä, tutkimista, kansainvälisiä mahdollisuuksia, ystäviä ja oman jutun löytämistä. Elinikäistä oppimista ja itselle tärkeiden asioiden edistämistä.

Mitä ne asiat sinulle ovat? #ylpeästiseamkilainen

Soila Huhtaluhta

Projektipäällikkö

SeAMK Ruoka