Kolumni: Oravanpyörästä ulos

Olen viime aikoina kiinnostunut downshiftauksesta eli elämän kohtuullistamisesta. Olen pitkään haaveillut säännöllisestä päivätyöstä. Sotealalla peruspalkat ovat sen verran pienet, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta tähän. Rehellisesti sanottuna menoni olivat paisuneet siihen pisteeseen, ettei ollut rahallisesti mahdollista tehdä päivätyötä. Mitä suuremmat tulot, sen suuremmat menot piti osaltani paikkaansa. Tilanne herätti minut totaalisesti. Olin siinä pisteessä, että työ määritteli täysin minun ja lasten elämääni. Illalla kotiin ja äkkiä nukkumaan. Aamulla ylös, pakolliset kotiaskareet ja töihin lähtö. Päivätyötä olen tehnyt nyt muutaman kuukauden ja minulle on avautunut uusi maailma. Minulla on elämä, aikaa lapsille, itselle, parisuhteelle, harrastuksille, olemiselle. Työ ei enää määrittele elämääni, vaan se on yksi osa sitä. Lasten ja oman jaksamisen takia järjestelin asioita siten, että tulevaisuudessa minun olisi mahdollista edes hakea päivätyötä. Ensimmäisenä laskin tarkkaan kuukausittaiset kuluni ja pohdin mistä voisi säästää. Lomarahani laitoin erinäisiin osamaksuihin, tästä tuli iso säästö kuluihin.

Tuloni ovat tippuneet huomattavasti, kun vuorotyöstä aiheutuneet tulolisät ovat tippuneet. Olen kuitenkin paljon tyytyväisempi elämääni. Minulla on enemmän vapaa-aikaa lapsilleni ja itselleni. Nyt pystyn aidosti olemaan läsnä. Työni ei enää pyöritä arkea. Vaan työ on osa sitä. Lapsuudessani olen saanut mallin, että töitä tulee tehdä ja mikään ei tule ilmaiseksi. Työnteko ja osallisuus yhteiskunnassa on ollut minulle aina tärkeää. Downshiftauksella en tarkoita sitä, että nyt saisi lopettaa työnteon ja alkaa omasta tahdosta olemaan tekemättä mitään. Kyse kohdallani on työn kohtuullistamisesta ja arjen tasapainottamisesta oman elämäntilanteen mukaan.

Mieleeni tuli miten monet ajautuvat tulojen kasvun myötä tilanteeseen, jossa myös menot kasvavat. Ihmiset saattavat ajaa itsensä tilanteeseen, josta ei voi enää poistua, koska on hankittu osamaksuilla materiaa, teetetty lainalla uusi keittiö, koska vanha ei ole enää muodissa. Näen, että etenkin keskiluokkaiset ihmiset ovat vaarassa mennä oravanpyörään, josta ei välttämättä olekaan paluuta. Materia ja raha sumentavat mielen, josta kärsivät läheiset lapset.

Kun hidastaa, oppii arvostamaan sitä mitä on ja mikä omassa elämässä on tärkeää. Silloin ei omaa tyhjyyttä tarvitsee täyttää materialla.

Noora Jussila

Kaupunginvaltuutettu ja feministi vasemmalta