Kolumni: Pieni pala taivasta

Olen talven ja kevään aikana valmistellut kolmea laulua tämän vuoden Kirkon Yhteisvastuukeräyksen innoittamana. Viime vuosina olen tehnyt vuosittain jonkun laulun keräyksen esille nostamista teemoista ja aiheista. Keräyksen teemat vaihtuvat vuosittain ja ne koskettavat koko ihmisen elämänkaarta lapsista vanhuksiin. Tämän vuoden keräysteemassa ”Eniten yllätti köyhyys” on esillä erityisesti ikääntyvien ihmisten elintason lasku, mikä voi ilmetä esimerkiksi ylivelkaantumisena.

Kirkon Yhteisvastuukeräys on tehnyt ja tekee tärkeää vaikuttamisen työtä. Nämä teemat, kuten tämän vuoden teemakin, puhuvat siitä, miten elämä voi erilaisten tilanteiden ja tapahtumien seurauksena saada yllättäviä käänteitä. Keräys haluaa muistuttaa siitä, että kaiken lohduttomuudenkin keskellä on aina toivoa. Juuri toivon kannattelemiseen käynnissä oleva keräys myös tänä vuonna kutsuu ja haastaa. Toivon ylläpitäminen on koko Kristuksen kirkon toiminnan ydintä.

Vuosien takaa mieleeni muistuu eräs ikääntyvä pariskunta, jossa mies toimi vaimonsa omaishoitajana. Vaimo sairasti vakavaa sairautta. Mies parhaansa mukaan huolehti ja hoiti vaimoaan ja piti hänen ajatuksensa poissa sairauden kivuista. Talouskin oli heillä verrattain tiukalla monenlaisine sairastamiseen liittyvine kuluineen. Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt pariskunnasta kuva, jossa he sinnittelevät arkeaan päivästä päivään pienten onnen hetkien saattelemina. Juuri tällaiset kohtaamiset ovat diakoniatyön arjen tähtihetkiä.

Ikääntyvä pariskunta pieniin, suuriin onnen hetkiin tyytymisellään opetti minulle paljon elämän tärkeistä asioista. Heitä kohdatessani aistin aina sen tunnelman, jossa mielestäni oli hyvin vahvasti läsnä ajatus pienestä palasta taivasta. Ei niin, että olisimme keskusteluissamme siirtyneet erityiselle taivaalliselle aaltopituudelle. Toki taivaallisia asioitakin sivusimme. Eniten minua puhutteli se tapa, jolla mies puolisoansa hoiti oman unettomuutensa ja kipujensa keskellä. Koin, että siinä kaikessa ohjaavana tekijänä oli rakkaus puolisoa kohtaan. Heillä oli verrattain pitkä yhteinen maallinen taival takana ja vähemmän edessä. Kaikesta näki, että he olivat aidosti tärkeitä toisillensa.

Otto Savolainen

Diakoniajohtaja

Seinäjoen alueseurakunta