Kolumni: Pirre-Liisa ja ilmastohämmennys

Pirre-Liisa asuu maaseudulla. Hänellä oli hyvä työpaikka kyläkoulun opettajana, mutta koulu lakkautettiin edellisenä keväänä. Hänellä on puolisonsa, jo eläkkeellä olevan Pekka-Jukan kanssa, oma pieni kodikas talo aivan koulun vieressä. Koulukiinteistön osti joku kaupunkilaispariskunta kesämökikseen.

Pirre-Liisa on hyvin ilmastotietoinen. Hän tietää, että itse kunkin kansalaisen pitää vähentää päästöjä, koska viisaat päättäjät ja muu älymystö niin kertovat. Vaan epätietoisuus ja hämmennys vellovat mielessä. Pitäisi ilmeisesti aika lailla kiristää kukkaronnyörejä maailman pelastamiseksi.

Pariskunnan talossa on pieni öljykattila, mutta kustannussyistä he lämmittävät taloa lähinnä omalta pieneltä metsäpalstalta kaadetuilla puilla ja kyllähän se leivinuuninkin lämpö luo kodikasta tunnelmaa. Pirre-Liisa on ymmällään, kumpi lämmitysmuoto olisi ilmastoystävällisempi. Ja ne pienhiukkasetkin, jotka ovat kuulemma kovin pahasta; niihinhän voi jopa kuolla. Tietysti ilmastoystävälliseen sähkölämmitykseen voisi siirtyä ja kiukaankin vaihtaa sähköiseen, mutta työttömällä pariskunnalla ei ole varaa maksaa kalliita sähkönsiirtomaksuja.

Autokin on kuulemma kamalan paha saastuttaja. 1990-vuosimallin Corolla olisi kyllä edelleen ihan käypä kulkupeli. Pariskunta maksoi siitä 400 euroa kolme vuotta sitten. Bensan hintaa kuulemma nostetaan ympäristösyistä reippaalla kädellä, mutta kauppareissut kaupunkiin pitäisi kuitenkin tehdä, terveyskeskuksessa käydä ja joskus ehkä sukuloidakin. Ja kun vähän lupailivat opettajan töitäkin naapurikylän koululta, joka lakkautetaan vasta vuoden päästä. Maalta kaupunkiin tai naapurikylälle ei kuitenkaan pääse bussilla eikä junalla. Sähköautoa varten pariskunta lottoaa joka lauantai.

Vaan mutta jos sinne kaupunkiin muuttaisi eläkepäiviksi – pois rakkailta kotitiluksilta? Talon hinnalla saisi kaupungista kohtuuhintaisen yksiön. Ja lupailevathan viisaat päättäjät sitä purkukorvaustakin. Vaan jääkö sinne maalle sitten enää ketään?