Kolumni: Pirre-Liisa landella

Pirre-Liisa asuu Helsingin Kalliossa. Hän kannattaa vihreitä arvoja, vaikka ei ole koskaan käynyt edes maaseudulla ja kuvittelee, että lokit ja pulut ovat maamme ainoat linnut. Nyt hän on päättänyt lähteä oikealle elämysretkelle maalle, koska kaunis maaseutu on aina ollut hänelle salainen ihanne. Silmät kiinni hän tökkää karttaa ja sormen alle osuu Keuruu Keski-Suomessa. Maailmanparantajana hän tietenkin valitsee kulkuneuvokseen halpabussiyhtiön, joka toivottavasti maksaa jotain päästömaksuja tupruttaessaan.

Perille päästyään Pirre-Liisa on ihmeissään. Tämähän on olevinaan kaupunki! Miten sinne landelle oikein pääsee? Kuinka ollakaan, ainoa keino on taksi. Paikallinen taksiyrittäjä palvelee avuliaasti ja ajaa 25 kilometriä soratietä paikalliselle maatilalle, jonka isännän kanssa Pirre-Liisa on sopinut treffit. Ulkona on lämmintä 28 astetta ja Pirre-Liisan ainoat jalkineet ovat kumisaappaat, koska ”kaikkihan maalla kulkevat kumppareilla”.

Perille päästyään Pirre-Liisa on aivan ymmällään. Ketään ei näy missään! Hetkinen, tuolla kulkee pari tyyppiä pitkin pellonreunaa. Eivät he ole kuitenkaan viljelijöitä, vaan tukitarkastajia. Pirre-Liisa astuu varovasti navetalta näyttävään rakennukseen. Ei ketään sielläkään, vaikka kaikenlaisia kalliin näköisiä koneita siellä on, jotka imevät oletettavasti maitoa lehmistä.

Pitkän etsinnän jälkeen Pirre-Liisa löytää pihakeinusta vanhan herrasmiehen, joka paljastuu tilan vanhaksi isännäksi. Nuorempi on kuulemma 6 kilometrin päässä pellolla niittämässä heinää. Tila ei kannata taloudellisesti, mutta suku velvoittaa aina nuoren isännän jatkamaan. Vanha isäntä kertoo, että ”Vaikka Suomessa on maailman puhtain ruoka, siitä ei makseta tuottajille sen laadun mukaan ja väliporras vetää välistä minkä kerkiää. Meillä maajusseilla ei pian ole muuta tehtävää, kuin pitää maisemat kauniina kaupunkilaisille.”Käki kukkuu ja Pirre-Liisa ihmettelee, että mikä otus tuollaista ääntä päästelee.

Pirre-Liisa hyppää taas taksiin ja miettii: ”Mistä noihin traktoreihin saadaan bensat, kun ei täällä ole huoltoasemiakaan ja kuka ne bensat maksaa? Ja mitä ne täällä pöndellä syövät, kun ei ole kauppojakaan?”

Jukka Ahlgren,

PeruSinsinööri