Kolumni: Pirre menettää kuulonsa

Äkillisen sairauden takia Pirre-Liisa menettää kuulonsa ja astuu kuurojen maailmaan. Yhtäkkiä hän ei kuule musiikkia, lintujen laulua, autojen ääniä, eikä edes puolisonsa Pekka-Jukan puhetta.

Elämään tulee uusia asioita ja kommervenkkejä. Pitää esimerkiksi yrittää opetella lukemaan huulilta, mutta se on äkkiseltään todella vaikeaa. Pariskunta rupeaa yhdessä opettelemaan viittomakieltä, joka ei olekaan niin vaikeaa kuin he kuvittelivat. Riiteleminenkin pitää opetella uusiksi. Käsin, vaan ei toki nyrkein.

Pirre-Liisa lähtee ensimmäistä kertaa kuurona yksin kaupungille ostoksille. Hän kävelee kävelytien vasenta reunaa, koska niin kävelijät oletuksena kulkevat. Hänhän ei kuule takaa tulevia. Pirre-Liisa säikähtää, kun joku koira käy yhtäkkiä hyppimään hänen eteensä ja aukoo suutaan.

Pirre-Liisa on oppinut vähän lukemaan huulilta kuulevien puhetta, millä taidolla hän pystyy jonkin verran ymmärtämään kuulevien puhetta ja siten muutakin kuin ”kansainvälisiä käsimerkkejä”.

Onnekseen hän on ollut aiemmin kuuleva, joten hän pystyy tuottamaan itsekin puhetta ymmärrettävästi. Syntymäkuuroillahan näin ei ole. Tosin nykyisenä maskiaikana ei huulilta voi lukea, mikä Pirre-Liisaa harmittaa.

Yksin kaupassa käydessään Pirre-Liisa kulkee hyllynreunoja pitkin ja näin väistää ihmisiä, koska ei kuule näiden lähestyvän. Oikeastaan näin korona-aikana kukaan ei moiseen kiinnitä edes huomiota.

Paitsi myyjä, joka lähestyi pumppukärryjen ja kuormalavan kanssa.

Kaupassa joku myyntihenkinen henkilö tulee paikalle, aukoo suutaan ja huitoo käsiään. Pirre-Liisa huomaa tämän, osittaa korvaansa ja antaa ymmärtää, että vaahtoaminen menee kuuroille korville.

Pekka-Jukka on oppinut siihen, että tökkää puolisoaan pikkuisen olkapäähän, mikäli haluaa keskustella.

Jotain positiivista Pirre-Liisa kuitenkin löytää kuuroudestaan; Pekka-Jukan kuorsaus häiritsee enää sängyn tärinän muodossa.

Jukka Ahlgren

PeruSinsinööri