Kolumni: Pukeista ja kaalimaista

Metsää kaatuu maakunnassa nyt enemmän kuin aikoihin, mikäli silmiään on uskominen. Jälleen katosi eräs kaunis lähimetsä, yhdessä päivässä olivat komeat kuuset ja koivut pinottu tienvarteen ja metsän paikalla oli pelkkää ilmaa. Jossain vaiheessa paikalle saapunee kone, metsäojakauha, jolla maasto möyritään montuille ja kuopille. Joskus alueelle istutetaan uudet taimet. Kestää kuitenkin sata vuotta, ennen kuin paikalla on oikea metsä. Lähivuosina metsässä ei pääse edes kävelemään, kiitos mätästyksen ja ojituksen.

Miksi niin moni metsänomistaja yhä päätyy tähän ratkaisuun? Yhä useampi heistä kun ei ole metsäammattilainen tai minkään tason metsätietäjä. Ei asu omistamansa metsän lähellä, ei ehkä ole koskaan kulkenutkaan siellä.

Silloin tulee noudattaneeksi metsäammattilaisen neuvoja. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset neuvovat, mutta niiden tarjoamia apuja kannattaisi tarkastella kriittisesti. Neuvovatko ne metsänomistajia toimiin, joiden myötä yhdistys itse saa myytyä metsäomistajalle mahdollisimman paljon omia palveluitaan? Avohakkuu on yhdistysten oman toiminnan kannalta paras vaihtoehto. Vai neuvovatko ne myös vaihtoehtoisista ratkaisuista?

Muutama vuosi sitten WWF/TNS Gallup tutkivat, että metsänhoitoyhdistykset, Metsäkeskus ja metsäteollisuusyritykset neuvovat metsänhoitotoimenpiteitä valikoiden. Ylivertaisin ehdotus on avohakkuu, vähemmälle jäävät vaihtoehtoiset metsänkäsittelytavat (esimerkiksi jatkuva kasvatus) ja suojelu. Esimerkiksi Metso-ohjelman kautta myös metsänsuojelusta saa tuloja. Aina ei tarvitse panna poikki ja pinoon ja hävittää vanhanisännän vaalimaa metsää, kuten perikunnat valitettavan usein päätyvät tekemään. Kuntien ja seurakuntien metsiä kohdellaan erityisen kovakätisesti.

Ovatko metsäneuvonnassa pukit kaalimaan vartijoina? Kyllähän minäkin toimittajana ja kirjailijana mieluummin kannustan ihmisiä lukemaan enemmän kuin että kampanjoisin lukuharrastusta vastaan.

Metsäasioissa neuvoja olisi hyvä kysyä myös muilta tahoilta kuin niiltä, jotka hyötyvät siitä, että metsän kaataa. Millaisin silmin luonnonystävä metsää katselisi?

Kirsi Haapamatti

vapaa kirjoittaja