Kolumni: Pyyhebisneksiltä kossupallikaffiille

Sain turkulaiselta ystävältäni viestin toukokuussa: ”Hei, haluaisin mennä ostoksille Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälään. Voisimmeko tehdä yhdessä kesäretken?”

Ystäväni on totta kai tervetullut kylään, mutta että he haluavat tehdä matkan Lapualle! Mitä ihmettä? Ja sitten koitti viikonloppu, kun saimme heidät kylään ja perjantaina lähdimme matkalle - Lapualle. Tuntui itsestä oudolta.

Retkemme ensimmäinen kohde oli Annalan kahvila. Sieltä suuntasimme Kankureiden myymälään ja ystäväni laittoi koko pyyhevarastonsa uusiksi. Kiertelimme Vanhan Paukun alueella, vietimme hiljaisen hetken patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden muistokappelissa, pistäydyimme Ville Vuorenmaan taidenäyttelyssä. Päätimme retken Jokilaakson puutarhaan, jossa ihastelimme istutuksia, haimme ja saimme inspiraatiota omiin pihoihimme.

Seuraavana päivänä suuntasimme vielä lähemmäs, kotikylääni Koskenkorvalle. Kohteena Trahteerin museokahvila ja Luovankylän näkötorni. Nolotti myöntää Trahteerin isännälle, että ensimmäistä kertaa käyn oikein asiakkaana heillä. Muuten on tullut pihapiirissä pyörittyä kyllä. Nyt käyn toistekin, kun avasin pelin. Oli muuten mainioita kossupalleja kahvin kanssa. Kuumana päivänä kohteiden välillä ja jälkeen pulahdettiin uinneille Pitkämöön, Konnanmontulle ja Kalajaisiin. Tekemistä riitti viikonlopulle vaikka ja miten.

Lapuan Kankurit ja Trahteeri ovat monessa mielessä huikeita esimerkkejä siitä, miten uskoa omaan juttuunsa ja luoda asiakkaita kiinnostavia palveluita. Molemmat tuovat markkinoinnissaan esiin arvojaan ja arkeaan palveluiden takana, tuotteet ovat houkuttelevasti esillä ja tunnelma tilaan sopiva, palvelu sujuvaa niin paikan päällä kuin netissä. Kaikki on harmoniassa, jolloin asiakkaalle jää haluttu mielikuva. Näissä on ilo käydä ja laskun maksaa hymyssä suin.

Tällaisista loppuun asti mietityistä palveluista on ilo puhua eteenpäin.

Pauliina Hautamäki

oma ittensä