Kolumni: Ruokaperinteitä ja kurpitsalyhtyjä

Oletko koskaan viettänyt sadonkorjuujuhlia? Perinteenähän se on vanha, mutta nykyään harvemmin vietetty. Mikä sääli! Olisipa mukavaa elvyttää kyseistä ruokajuhlaa. Kun syksyn sato on korjattu ja talvivarastot täytetty, on aika… pukeutua noidaksi ja kiertää ovelta ovelle keräämässä karkkia?

Ei kun mitä?! Se olikin meillä päin eri juhla. Globalisaatio sekoittaa nykyään iloisesti vanhat perinteet uusiin, ja sadonkorjuun kekrijuhlat täydentyvät kurpitsalyhdyillä.

Oikeasti tykkään naamiaishömpöttelystä ja hämähäkkileivoksista. Olisi kuitenkin harmi, jollei niiden rinnalla säilytettäisi myös vanhoja perinteitä. Sadonkorjuujuhlien kunniaksi voisi syksyn tullen laittaa pöydän koreaksi lähiruualla ja nauttia niin perinteisistä kuin uusistakin herkuista.

Tänä vuonna on saatu ihmetellä muun muassa nurmolaista vesimelonia ja innovatiivisten vege-tuotteiden valikoiman huimaa kasvua. Satokausiajattelukin näkyy, ja perinteiset lantut ja nauriit kiinnostavat. Mitä hyvää niistä voisi tehdä? Sadonkorjuujuhlassa korostuu maanviljely, ruoantuotanto ja paikallinen ruokakulttuuri. Se, mistä ruoka tulee.

Ollaan ylpeitä omista perinteistämme, omista juuristamme, ja pidetään hauskaa. Ei perinteitäkään kannata ottaa liian vakavasti. Kekriä voi juhlia kurpitsalyhdyn loisteessa, ja kauden juurekset toimivat herkkuina vaikka tapaspöydässä. Sovelletaan, ja pidetään samalla perinteitä elossa!

Ruoka-ala kehittyy hurjaa vauhtia, vaikutteita ja ruokatrendejä tulee ja menee. Toivon, että vastuullisesti tuotettu ja sesongin mukainen lähiruoka olisi aina arvossaan.

Ei olla liian vaatimattomia ja ajatella, että ”tää nyt on vaan tämmöstä”. Päinvastoin, juhlitaan! Rinta rottingille kotimaisen ruuan puolesta, niin tuottajille kuin kuluttajillekin. Meillä kaikilla on siihen aihetta.

Soila Mäntymaa

Projektipäällikkö, Asiantuntija TKI

SeAMK Ruoka

>>>>>>> Stashed changes