Kolumni: Satavuotias oppivelvollisuus

Opiskelijan elämä ei ole vain tähtihetkiä ja onnistumisia, vaan myös kovaa työtä, turhautumista ja epäonnistumista. Me kohtaamme koulussa kaikki tunteiden kirjot.

Toivon, että hetken mietit, miten hieno oppivelvollisuuslaki meillä Suomessa on. Laki oppivelvollisuudesta on annettu 15. päivänä huhtikuuta 1921. Satavuotta sitten laissa sanottiin muun muassa, että oppivelvollisuus tarkoittaa sen tieto- ja taitomäärän saavuttamista, joka kansakoulussa annetaan. Opetusta on kansakoulussa annettava oppilaiden äidinkielellä. Laki ei ollut täydellinen, oppivelvollisuudesta vapautettiin muun muassa tylsämieliset lapset. Oppivelvollisuus toteutui jo 1920-luvulla lähes koko Suomessa, vain Tunturi-Lapin syrjäkylät saatiin kouluverkkoon vasta 1950-luvulla. Muistatko, että ilmainen kouluruoka on ollut meillä suomessa vuodesta 1948 lähtien? Kansakoulujen työviikko oli kuusipäiväinen, viisipäiväiseksi kouluviikko muuttui 1971 vuotta aiemmin, kun 1972 alettiin siirtymään 9-luokkaiseen peruskoulujärjestelmään.

Vuonna 1906 tuli voimaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, kaikki täysi-ikäiset, rikkaat ja köyhät, miehet ja naiset, saivat äänestää. Muun muassa äänioikeus oli tärkeä syy oppivelvollisuudelle, silloin pidettiin tärkeänä sitä, että kaikki käyvät kuusivuotisen kansakoulun, jossa he saavat tärkeää tietoa muun muassa yhteiskunnasta. Miten sivistyneesti jo silloin osattiin ajatella.

Tänä vuonna oppivelvollisuus on satavuotias. 1.8.2021 astui voimaan laki laajennetusta oppivelvollisuudesta, jossa oppivelvollisuusikä nostettiin 18 vuoteen. Nyt oppivelvollisuuden tavoitteena on turvata kaikille elämässä ja yhteiskunnassa tarpeellinen perusosaaminen ja sivistys sekä edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia kehittää itseään kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti. Tavoitteena on myös nostaa koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja ja lisätä koulutuksellista yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja lasten ja nuorten hyvinvointia.

En kiellä lain tuomia ongelmia kunnille, oppilaitoksille ja yhteiskunnalle. Itse kuitenkin ylpeänä opetan ammatillisessa koulutuksessa ja toivon, että jokainen opiskelija arvostaa sitä, mitä heidän eteensä on tehty ja päivittäin tehdään. Koulutuksella mahdollistetaan sivistys sekä työllistyminen tai jatkokoulutus. Olkaa tekin ylpeitä teidän perheenne opiskelijasta, hänestä, joka kokee opiskeluiden aikana kaikki tunteiden kirjot.

Joanna Silver

Opettaja

Kuntapäättäjä, SDP