Kolumni: Sivussa, mutta lähellä

Keväällä 1971 Kitinojan koulun pihalta lähti lumi. Opettaja sanoi, nyt pelataan pesäpalloa. Se näytti liian vaikealta minulle. Pelkäsin isojen poikien lyöntejä, varsinkin Tapanin. Talvella jo puhuttiin, lyökö Elsi taas antenniin tai Maija Hietasaareen.

Tuo 50 vuoden takainen kevät oli opettajamme Meeri Hirvilammin viimeinen lukukausi ennen ansaittuja eläkevuosia. Vanhalla opettajalla oli viisas sydän. Hän sanoi: ”Ei sun tartte pelata. Istu tuohon portaille ja kattele pallottelua hetki aikaa.”

Kansakoulun rappusilla alkoi minussa muhia rakkaus pesäpalloon. Aavistan, että opettaja huomasi sen, kun antoi olla hetken sivussa.

Mikä on suhteesi hiljaiseen viikkoon? Jos sen sanoma ei tunnu tavoittavan sinua, edesmenneen opettajan neuvo saattaa yllättäen sopia. Saat olla turvallisesti sivussa ja ajatella tätä kaikkea hieman etäämpää.

Näinä päivinä seurataan Jeesuksen kärsimystietä ja julistetaan pääsiäisen ihmettä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Tällä viikolla muistetaan Jeesuksen kuolemaa vastaan käymäänsä voitokasta kamppailua.

Golgatan kolmas risti eivätkä siihen isketyt vastustajan läpilyönnit voineet estää epätoivoiselta näyttänyttä taistelua päättymästä Jeesuksen voittoon. Näitten tapahtumien sivustaseuraaja saattaa löytää armon ja tajuta, että elämän tarkoitus on päästä kotiin.

Kotikirkon ehtoollispöytä tänään ja koulun rappuset kauan sitten toistavat minulle samaa viestiä: ”Sun ei tartte, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.”

Minusta tuli maakuntasarjan hyvä keskitason pelaaja. Vahvuuteni oli nopeus, kun taas heikkouteni epätarkka heittokäsi. Muistelen joskus, kuinka piti ajaa lujaa Nurmon kirkolta ehtiäkseni otteluun mukaan.

Niin kuluivat vuodet kentillä, juniorivalmennuksessa ja lopulta aktiivisena pallopoikana. Tykkäsin katsella sivusta kasvavien poikien otteita, etsiä palloja ojan pyörtänöiltä ja jutella vetäjien kanssa.

Sain kerran päättäjäisissä lahjan innokkaasta mukana olemisesta. Sain hädin tuskin sanotuksi: ”Kiitos. Rakkaudesta lajiin.”

On kevät. Pihat ja kentät paljastuvat jälleen lumen alta. Kokemukset muhivat ja muuntuvat yllättäviksi muistoiksi. Moni kipeältäkin tuntunut asia muuttuu siunaukseksi.

Tässä on Jumalan antaman pääsiäisen salaisuutta.

Tapio Hirvilammi

kappalainen

Seinäjoen seurakunta