Kolumni: Suola ja revolveri käden ulottuvilla

Näyttää siltä, että Lappi alkaa taas vetää turisteja. Siinä imussa meikäläinenkin pääsee äidinkielellään köyhän miehen ulkomaan reissulle aistimaan globaalia tunnelmaa, kun junalla ja onnikalla pääsee perille.

Joskus paikan päällä koin kulttuurisen järkytyksen, kun Saariselän Laanilassa Kaisan kahvilassa lusikoin soppaa ja naapuripöydässä istunut espanjalainen pälyili suolasirotinta. Olin jo ojentamassa sitä hänelle, kun herra torjui aikeeni ja kehotti jättämään sirottimen pöydälle, josta hän sen sitten itse otti. Olin äimän käkenä.

Selvisi, että taikauskoisten espanjalaisten etiketti määrää, ettei suolaa, entisaikojen kallisarvoista ja nykyajan terveydelle vaarallista ainetta saa tarjota avulias ja tietämätön. Se pitää itse huolehtia saataville.

Tuollainen tapauskollisuus ei kuulu pohjoiselle pallonpuoliskolle, riittää kunhan ei syödä lakki päässä eikä puhuta ruoka suussa. Sitäkään en ihmettele, kun jenkki hinkkaa veitsellä pihvinsä paloiksi, joita sitten haarukalla pistelee poskeen oikean käden levätessä sylissä. Yksikätinen syöminen on niitä peruja, jolloin jenkin piti päästä tarttumaan revolveriin salamannopeasti, ettei vain jää toiseksi.

Vanhan säännön mukaan ei kannata paheksua, kun japanilaiset ja kiinalaiset ryystävät ja maiskuttavat soppaa äänekkäästi. Kiinalaiset tyhjentävät jopa soppakulhon puikoilla. Se on taidonnäyte, kun kourassa on tusina puikkoja, jotka korvaavat lusikan ja joilla liemi katoaa parempiin suihin.

Meillä tavataan syödä lautanen tyhjäksi, mutta Venäjällä tyhjäksi syöty lautanen kertoo, ettei nälkä lähtenyt. Niinpä lautaselle on kohteliasta jättää merkiksi jokin tähde, että olo on kylläinen.

Ranskalaisten seurassa voi tehdä pikantin vaikutuksen, kun ei paloittele patonkia veitsellä, vaan repimällä siitä paloja.

Niin, eivätkä italialaiset käytä spagetin syömiseen lusikkaa, siitä pitää selvitä haarukalla. Italialainen kansallinen piirre on se, että pöytä heidän jäljiltään jää sekaiseksi. Sitäkään ei kannata oudoksua, kun sveitsiläinen leikkaa juustoköntsästä kunnon kimpaleen eikä höylää siitä seitinohutta siivua.

Käsienpesulla välttää lankeamasta tahdittomuuteen, jos ei noudata islamilaisissa maissa ja varsinkin Intiassa ja Thaimaassa tapaa syödä käsin. Riisikulhosta kaapaistu satsi muovaillaan etusormen, nimettömän ja peukalon avulla palloksi ja syödään se.

Herkutellaan.

Turja Turenius

kasv. kand.