Kolumni: Suomalaisuuden käsite murroksessa

Keskustelimme keväällä historian tunnilla kansallisesta identiteetistämme. Opettaja selosti erilaisia kansallisia kategorioita ja opiskelijat nostivat käden pystyyn, jos kokivat kuuluvansa siihen. Suurin osa luokitteli itsensä suomalaiseksi. Toiseksi eniten oli Euroopan kansalaiseksi identifioituvia, ja vain yksi koki olevansa ensisijaisesti maakuntansa kansalainen. Opettaja oli yllättynyt vastauksistamme, sillä hänen omassa nuoruudessaan ihmiset kokivat yhteyttä ensisijaisesti maakuntaansa, eikä yhteenkuuluvuuden tunnetta Eurooppaan ollut juuri lainkaan. Kokemus omasta kansalaisuudesta on maantieteellisesti laajentunut, ja yhteenkuuluvuutta koetaan suuremman joukon kanssa kuin ennen.

Muutokseen on vaikuttanut muun muassa sosiaalisen median kuvaston laajeneminen. Viime vuosikymmenten aikana Suomen etninen monimuotoisuus on lisääntynyt maahanmuuton johdosta. Yksi yleisimmistä syistä muuttaa Suomeen ovat perhesuhteet. Etenkin isoissa kaupungeissa asuu merkittävä määrä eri maista ja kulttuureista tulleita ihmisiä. Monimuotoisuus näkyy entistä enemmän myös valtamediassa. Aikakausilehdet ovat alkaneet kiinnittää huomiota siihen muottiin, mikä suomalaisuutta edustaa. On yksilölle tärkeää, että voi samaistua mediassa näkyviin ihmisiin ja tarinoihin.

Ajatus siitä, että suomalainen näyttää tietynlaiselta, on syvällä. Uskon, että mielikuva suomalaisista vaaleatukkaisina sinisilmäisinä Elovena-tyttöinä ja -poikina on muuttumassa kuvastamaan monipuolisemmin kansalaistemme kirjoa. Suomalaisuuden käsite avartuu, jolloin useampi kokee itsensä tämän maan kansalaiseksi. Globalisaation seurauksena kansallisvaltion ohella myös eurooppalaisuus tuntuu yhä useammalle omalta.

Toivon, että tulevaisuudessa suomalaista ei määritellä ulkoisten ominaisuuksien perusteella, vaan kokemus kansalaisuudesta riittää. Tulevaisuudessa voi kokea olevansa yhtäläisesti suomalainen kuin maailman kansalainen.

Sofia Leinonen

Seinäjoen nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja