Kolumni: Sydämen voimaa vallan saleihin

Vuosi on nyt eletty uuden edessä. Olen opetellut viime kevään jälkeen pysähtymään ja tarkastelemaan elettyä elämää tältä osalta. Minua on aina kiinnostanut ihmisten henkinen kasvu, niin omassa kuin työelämässä. Olen aiemminkin kertonut siitä, miten tämä yhteiskunta asenteineen muokkaa meitä ja vaikka itsekin olen poliitikkona taistellut suorittamista vastaan. Olen siihen itsekin itseäni piilottanut.

Ne illat kun kannoin puolinukkuvaa lasta klo 23 hoidosta kotiin ja revin hänet sängystä ylös ennen kukon laulua, tunsin ylpeyttä. Ylpeyttä siitä, että pystyn tähän yksin. Nyt asia hävettää. Selitin asiaa itselleni, että tämä on monissa perheissä arkipäivää, varsinkin yksinhuoltajien arjessa, jossa ei ole toista jakamassa vastuuta. Arkipäivää muillakin, joten täytyy jaksaa. Ei muutkaan valita.

Nyt tarkastelen tilannetta lempeämmin, ulkoapäin. Ymmärrän, että tilanne oli suojausmekanismi, jolla jaksoin tilanteeni eteenpäin. Ihmisellä on tapana kovettaa itsensä, mikäli tilanne on haastava. Tämä on surullista, etenkin jos tilannetta tarkastellaan lasten asemasta. Lapsen, joka ei vielä osaa sanoittaa kokemuksiaan.

Tiedostan, että minulla ei ollut tuossa ajassa ja tilanteessa taitoa muuhun kuin kovempaan asennoitumiseen. Onnekseni, osaan nyt hellittää ja antautua myös tulevaan. Eli myös siihen, etten voi hallita kaikkea mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Ja miten paljon se on minua avannut ja pehmittänyt ihmisenä ja poliitikkona.

Onkin tärkeää oppia arvostamaan ihmisen herkkyyttä tunnistaa mikä omaan tilanteeseen on paras ratkaisu. Itse en suosittele omaa tapaani ja siksi tarvitsemmekin sellaisia rakenteita, jotka helpottavat tai antavat joustoa ihmisten moninaisiin elämäntilanteisiin. En halua, että yksikään ihminen joutuu kovettamaan itseään, siitä tulee pidemmän päälle tyhjä ja yksinäinen olo.

Vaativuus ja järkiperäisyys tarvitsevat vastapainoksi empatiaa ja tunteita. Meillä yhteiskunnassa on liian kauan arvostettu patriarkaalista systeemiä, joissa nainen on muuntautunut kovaksi kiveksi. Me tarvitsemme tunteista ja sydämestä lähtevää voimaa vallan saleihin. Tässä onnistuaksemme, meidän täytyy uudistaa vallan kahvassa pitäviä.

Noora Knaapila

Feministi vasemmalta