Kolumni: Taas kaikki kauniit muistot

Joulun lähestyessä ripustan kotimme kattoon kaksi kaunista, villalangasta väkerrettyä joulutonttua. Pari vuosikymmentä sitten, seurustelun huumassa, sain puolisoni askartelemaan ne kanssani. Kaikkea se rakkaus teettää.

Joulukoristeiden joukosta kaivan esiin lasteni koulutöinään valmistamia joululiinoja, tonttutauluja ja kuusenkoristeita. Mieli herkistyy muistelemaan lasten iloa, kun työt tuotiin koulusta kotiin ja laitettiin paikoilleen. Nuortemme teiniaikoina noita töitä katseltiin nurjin silmin, mutta nyt ne ovat kouluajan ihania aarteita.

Vaarin tekemä jouluhimmeli saa kunniapaikan olohuoneessa. Puhdistan varovasti pölystä sen herkät oljet. Muistan, että himmeleitä tehdessään vaari aina kertoi seimen oljista, joilla vastasyntynyt joulunlapsi sai vuoteen.

Jo joulukuun alusta keittiön seinällä on ollut äitini ja lastemme mummun valmistama, joulusta toiseen kestävä joulukalenteri. Se on kuin talo ikkunoineen ja tuo mieleen unkarilaisen Erzsébet Túrmezein runon: ”Siinä on monta, monta ikkunaa, ja joka ilta yksi aukeaa. Adventtitalostamme liekki lämmin, näin virtaa heleämmin. Ja lasten silmät kilvan tähyää sisällä lepattavaa kynttilää.”

Kun saimme kalenterin, sen jokaisen ikkunaluukun takaa löytyi joululaulun sanoja. Töihin ja kouluun lähdön kiireessä soitimme lasten kanssa mummulle ja lauloimme noita lauluja hänelle. Ehkä joulurauha koki joku aamu vähän kovia ennen kuin kaikki sujui sutjakkaasti.

Jouluaattona asettelen pöydille kaksi jouluseimeä. Toinen on taidokkaasti tehty matkamuisto Vatikaanista. Toinen on ohjaamani seimikurssin peruja.

Näissä jouluseimissä ei ole ovia. Niihin voi käydä kuin sisään tai jäädä taemmaksi katselemaan. Toisinaan löydän seimen hahmoista itseni. Onhan siellä itsepäinen härkä ja aasi, joka ei koskaan tahdo ymmärtää mitään. Seimelle tulevat myös lampaat Paimenensa luo. Sinne saapuvat niin kedon köyhät paimenet kuin kaukaa tulleet rikkaat tietäjät. Kummatkin löytävät perille asti ilon ja toivon koskettamina. Seimessä on myös malli isän hyvyyteen. Joosef asettuu turvallisena ja rauhallisesti perheensä suojelijaksi. Maria puolestaan on uskollisuuden esikuva, iloitseva ja kärsivä äiti.

Seurakunnan työntekijät ovat laittaneet jouluseimen Kirkonkrannin pääovelle ja seurakunnan Facebookiin. Sen äärelle pääsee aina adventista loppiaiseen saakka. Tuokin seimi kutsuu joulun juhlaan. Hyvää ja siunattua joulua!

Arja Peltoketo

kappalainen

Seinäjoen alueseurakunta

>>>>>>> Stashed changes