Kolumni: Taas yksi kesä pelätty

Viime keväänä ihmisiä järkytti Lontoossa tapahtunut Sarah Everardin murha. Nuori nainen oli palaamassa kotiinsa, kun poliisina toiminut mies murhasi hänet. Tapaus sai valtavasti huomiota sosiaalisessa mediassa ja naiset alkoivat jakaa kokemuksiaan pelosta. Silloin itsekin oikeastaan tajusin, kuinka vahvasti pelko on osa myös omaa elämääni.

Monesti haluaisin kesäiltana lähteä yksin lenkille sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Valitettavasti ajatusta varjostaa perusteltu pelko turvallisuuden puolesta. Harvoin lähden kävelylenkille kesäisin enää yhdeksän jälkeen. Jos lähden, niin en kävele sitä reittiä mitä haluaisin, vaan sitä reittiä mikä on turvallinen.

Me naiset olemme niin tottuneita pelkäämään, ettemme aina edes kyseenalaista sitä, tai vaadi voimallisemmin yhteiskuntaa turvallisemmaksi. Meillä on tiettyjä turvakeinoja, joihin valtaosa tukeutuu. Laitetaan viesti ystävälle kun päästään kotiin, puhutaan öiset kävelymatkat puhelimessa, pukeudutaan riittävän peittävästi tai valitaan reittimme tarkoin.

Naiset ympäri maailmaa ovat edelleen saman pelon vallassa. Voisin väittää, että missään päin maailmaa ei ole sellaista kolkkaa, jossa naisten turvallisuus olisi taattu, tai edes samalla tasolla kuin miesten. Olemme onnekkaita, että täällä tilanne on sentään näin hyvä.

Vai voiko kutsua itseään onnekkaaksi, kun tarvitsee vain vähän pelätä raiskatuksi tulemista?

Suomalaiset naiset ovat olleet alttiita miesten hyökkäyksille jo kauan ennen kuin kukaan keksi syyttää siitä maahanmuuttajia. Tämä ongelma ei ole tullut kenenkään mukana, vaan on osa meidän kulttuuria, kuten aivan kaikkia muitakin maailman kulttuureja. Suurinta osaa suomalaisista naisista pahoinpitelee edelleen suomalainen mies.

Kun asetelma kahden sukupuolen välillä on näin epäreilu turvallisuuden suhteen, on vaikeaa olla tuntematta kateutta miessukupuolta kohtaan. Ja kun luen jälleen uutta uutista naisesta, joka on kohdannut seksuaalista väkivaltaa, tunnen myös vihaa.

Tiedän, että on väärin yleistää ja tiedän myös, että maailmassa on paljon miehiä, jotka toivoisivat asioiden olevan toisin. Kuitenkin, valta maailmassa on pääsääntöisesti miehillä, joten välillä tekisi mieli vain huutaa: Laittakaa toisenne jo kuriin!

Liisa Seppälä

Pöyrööt-piirtäjä, yrittäjä