Kolumni: Tahdon asia

Tarttis tehdä jotain ja nopeasti. Suurin piirtein näin toteaa Tero Hautamäki Eparin pääkirjoituksessa (15.9.2021) kirjoittaessaan sairaanhoitajien ja hoiva-alan ammattien vähäisestä arvostuksesta ja työn kuormittavuudesta. Pääkirjoituksen otsikkoon oli lipsahtanut puolittainen kirosana korostamaan asian tärkeyttä – mutta toisaalta myös siihen liittyvää tuskaa.

Tuskaa siihen, ettei päättäjillä tunnu olevan tahtoa, vaan selityksiä.

Ei ole rahaa, on helppo selitys. Kaikkien on osallistuttava säästötalkoisiin, on vielä helpompi selitys.

Meneillään on siis ihmiskoe, jossa testataan, kuinka vähän ihminen pystyy toiselle ihmiselle antamaan, vaikka antaakin kaikkensa. Noita toisia ihmisiä ovat – jälleen kerran – yhteiskunnan heikoimmat.

Olen ollut tuossa samassa ihmiskokeessa opetusalalla.

Aloitin opettajana vuonna 2002 eli lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Koko tuon ajan opetuksesta on leikattu. Yhtään lukuvuotta en ole urallani aloittanut ilman, että rehtori ei olisi lukuvuoden alussa kertonut säästöistä. Aika hurjaa, vai mitä?

Ja koko tuon ajan työ muuttui entistä kuormittavammaksi. Kouluista haluttiin isompia ja samaan aikaan leikattiin, mikä tarkoitti suurempia opetusryhmiä. Jokainen uusi hallitus ja jokainen uusi koululautakunta halusivat jättää jälkensä kouluun, uudistaa opetusta tai tuoda koulun nykyaikaan.

Joka vuosi pystyin antamaan oppilaille vähemmän. Se harmitti ja uuvutti. Mutta yritin kantaa vastuuni samoin kuin hoiva-alan ammattilaiset kantavat vastuun jo pitkään alaa vaivanneesta resurssipulasta. Kutsumustyö onkin usein se raskain työ.

Hautamäki ehdottaa hoiva-alan ongelmiin yksinkertaista ratkaisua: nostetaan kunnallisveroa ja laitetaan asia kuntoon. Olen täysin samaa mieltä. Ja sanoisin vielä, että ohjataan samalla myös opetustoimeen lisäresursseja.

Päättäjät. Toivon teille viisautta ja pitkää ikää. Pistetään tämä asia yhdessä kuntoon.

Se on vain tahdon asia.

Jani Honkavaara

päävalmentaja, SJK