Kolumni: Taidematkalla jossain päin Suomea

Suomen kesässä on taideturistinkin hyvä lomailla ja reissata. Näkemisen puutetta ei takuulla ole. Päinvastoin, runsaudenpula, ja lopulta realismi ajankäytön järkevyyden suhteen iskee reissuja ja käyntikohteita suunnitellessa. Täytyyhän kesässä olla reilusti aikaa jolloin vain ollaan. Ja kanssaeläjillä on omat toiveensa, joiden yhteensovittamisesta kesäreissujen ohjelma pitkälti muodostuu.

Nyt kun oma lomani ja samalla monien kesäkohteiden aukioloajat ovat loppusuoralla, näyttäisi että omalta listalta jää toteuttamatta savusaunalöylyt ja taidenäyttely Oriveden Purnussa, joka on yksi Suomen vanhimmista kesänäyttelypaikoista. Yyterin rantadyyneillä olisi heinäkuussa ollut nähtävillä ympäristötaidenäyttely, joka pohtii rantaluonnon suojelua. Niin ikään taitaa jäädä käymättä Fiskarsissa, jossa taidetta ja muotoilua yhdistävä biennaali historiallisen kauniissa miljöössä olisi houkutellut. Uutta nähtävää ja ajateltavaa hamuavaa mieltä kirpaisevaa listaa voisi jatkaa pitkään.

Onneksi myös toteutuneiden toiveiden listalla riittää hienoja kokemuksia vaalittavaksi ja inspiraatiota ammennettavaksi. Sodankylän Elokuvajuhlat usean vuoden tauon jälkeen muistutti täysin ainutlaatuisesti tunnelmastaan. Mäntän Kuvataideviikot on jokakesäinen klassikko, joka ei petä ja jonka tarjontaa ahmiessa ei pety. Ei tänäkään kesänä. Yksi yllättäjä oli päijäthämäläisen, nykyisin Lahteen kuuluvan Nastolan kesänäyttely, jonka paikallinen asukasyhdistys oli pystyttänyt kuntaliitoksen tyhjentämään kunnantaloon. Nykytaiteen huippunimien ja tuoreempien tekijöiden teokset rintarinnan 60-luvun virastoestetiikan kanssa synnytti herkullista dialogia taiten kuratoidussa kokonaisuudessa. Tässä piileekin yksi seikka, mikä tekee suomalaisesta kesätarjonnasta erityisen kiehtovaa, tietynlainen löytämisen riemu. Isolla budjetilla tehty voi olla yhtä ”hyvää” ja kiinnostavaa kuin pienesti tuotettu. Toivottavaa tietysti on, että ammattitaiteen kyseessä ollessa, tekijät saavat asianmukaiset palkkiot, oli taustalla sitten iso tai pieni toimija.

Seinäjoen tapahtumakesä on tietysti vertaansa vailla, eikä muussakaan kesäpuuhassa ole valittamista, mutta kuvataiteen näyttelytarjonta lepää lakeuksilla kesälläkin pitkälti taidelaitosten varassa. Monessa Suomen kolkassa järjestettävien tasokkaiden kesänäyttelyiden jatkumo ei nykypäivänä tänne ylety. Kuka ottaa kopin?

Sanna Karimäki-Nuutinen

Seinäjoen taidehalli