Kolumni: Terapia laajentaa perspektiiviä

Vuosi sitten terapiaan meno tuntui isolta kynnykseltä. Se on kallista, työlästä ja vähän pelottavaakin. Mitä jos menetän luovuuteni, tai teen elämästäni jonkinlaisen helpon narratiivin?

Nyt takana on vuosi terapiaa ja pudistan hymyillen noille ajatuksille päätäni. Ei se nyt niin ihmeellistä ollutkaan. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tehokkuudessaan tila, jossa voi ajatella ajatteluaan.

Terapia lisää aivojen neuroplastisuutta. Aivan kuten hauista kasvatetaan, jotta pystytään nostamaan enemmän painoa, voimistaa terapia aivojen hermoverkostoa.

Terapiaan pääsy on kuitenkin vaikeaa. Saadakseen Kelan korvauksen käynneistä, pitää takana olla vähintään kolmen kuukauden hoitosuhde. Kelan korvaus yksilöterapialle on 57,60 euroa. Psykoterapeutin tuntihinnat ovat 70–130 euron luokkaa. Valitettavasti terapia on siis luksusta, jos korvausta ei heru. Vaikeaksi tehdyn prosessin pyörteisiin jää helposti yksin ilman oikeanlaista apua.

Paineet ovat kaikilla elämän osa-alueilla kovia, mutta välillä ajattelemme liikaa myös itseämme. Vakavat mielenterveysongelmat ovat asia erikseen, ja puhun tässä konteksissa valkoisena cis-naisena tietenkin vain omasta asemastani.

Moni käyttää valtavan energian pinnallisten asioiden jahkailuun. Ajattelu vie kuitenkin 20 prosenttia ihmisen tarvitsemasta energiasta. Puolitoista tuntia kestävän terapian jälkeen olo on joskus sama, kuin raskaan työpäivän jälkeen.

Terapia voi olla etuoikeutetulle keino kanavoida tuota energian käyttöä johonkin, jossa päämäärä on yksilön kokemusta suurempi.

Ahdistu mieluummin siitä, että Suomessa teurastetaan 81 miljoonaa eläintä vuodessa (vertailun vuoksi: Suomessa asuu 5,5 miljoonaa ihmistä) kuin siitä, että ulkona sataa, joten naapuria ja omaa tonttia jakava aita jää taas maalamatta.

Jos on varaa valita, mistä maailman epäkohdista menettää yöunensa, on velvollisuus myös tehdä jotain. Terapia opettaa tasapainottamaan. Ihminen ei kykene murehtimaan kaikesta, mutta jatkuvan autuuden tavoittelu se vasta tuhoisaa onkin. Pystyisimme ymmärtämään toistemme maailmankuvia paljon paremmin, jos terapia olisi jokaisen velvollisuus, vähän hammashoidon tapaan. Terapia on etuoikeus, jonka toivoisi olevan jokaisella mahdollista.

Unna Takalo

kulttuurituotannon opiskelija