Kolumni: Todelliset voittajat

Ethän ajattele, että syytän. Se ei ole tarkoitukseni. Kerron havainnoistani, jollaisina vuoden tapahtumat koen. Yhden miehen näkökulmasta.

Koronavuoden suurimmat voittajat ovat hyväosaisia, sellaisia kuin minä. Olemme toki joutuneet vetelemään maskia kasvoille, jurottamaan karanteeneissa, pesemään käsiä ja jättämään syntymäpäiväjuhlia väliin. Olemme tunteneet alakuloa, pelkoa ja huolta. Monet ovat murehtineet muuttuneita töitään, lastensa harrastuksia, peruuntuneita teatterireissuja ja toistuvia arki-iltoja. Joillekin työ on muuttunut sameaksi etäelämäksi tai työmaan etähipsutteluksi. Olemme myös seurailleet uutisia ja NHL-tulosten ohella, katsahtaneet päivän koronaluvut.

Osaamme myös uhriutua. Siunailla, miten Lapin reissulla ei ole päässyt ravintoloihin tai kalenterissa ei ole ulkomaanmatkaa. Olemme punnerrelleet olohuoneissa ja hiihtäneet lipsuvin suksin.

Hyväosaiset, minä ja muut, olemme kertoneet koettelemuksemme. Sanoneet, miten vaikeaa aikaa elämme. Miten paljosta olemme luopuneet.

Se hätä on kuultu. Meillä ei ole mitään hätää.

Suurimmat häviäjät ovat muualla. Ne ovat kerrostalon yksiössä käveleviä vanhuksia, palvelutaloissa puolitajuttomiksi lamaantuneita entisiä muurareita, sairaanhoitajia, maanviljelijöitä ja kauppiaita. Ne ovat niitä, joiden rakentamaa yhteiskuntaa elämme mennessämme terveyskeskuksiin, viedessämme lapsia päiväkotiin tai kouluihin, lähettäessämme jälkikasvua yliopistoihin tai kutsuessamme ystäviämme maanteitä pitkin kylään.

Suurimmat häviäjät ovat myös koronavuotta kituuttaneet lapset ja nuoret, elämänsä ensikertaisuutta menettävät pienet, joiden opettajat puhuvat maskien takaa ja sanovat, että nyt ei voi halailla. Tai ne nuoret, jotka jo opiskelevat etäyhteyksiensä takaa, kohtaavat toisensa omista kämpistään käsin, eivätkä tunne toisiaan. He eivät hortoile haalareissaan pitkin kaupunkien katuja, kuten kuuluisi tehdä, oppiakseen elämää. He ovat voimattomia ja yksin.

Häviäjiä ovat yrittäjät, eivät kaikki, mutta monet. He katselevat tilinauhojaan, joiden näkymissä ei paista aurinko, latailevat netistä ministeriön yritystukia, joita tulkintaa ei kukaan ymmärrä. Ja jaksavat uskoa, että huomenna joku tulee käymään. Häviäjät soittelevat kitaraa, näyttelevät tai laulavat, pyörittävät liikuntaseuraa tai ravintolaa. Tai ne, jotka tekevät tapahtumia, jotta meidän arkemme olisi juhla.

He ovat häviäjiä. Mutta meillä on asiat hyvin.

Pasi Kivisaari

kansanedustaja (kesk.)