Kolumni: Työssä jaksamista

Kevätaurinko paistaa harmaan ikkunalasin läpi ja paljastaa talven aikana kertyneen pölyn ja kalpeat kasvot. Kevätväsymystä vai pidempään kestänyttä uupumusta?

Joka puolelta kuuluu uutisia eri alojen julkisuuden henkilöistä, jotka jäävät sivuun joksikin aikaa koettuaan vakavaa uupumusta. Asian saama julkisuus auttaa tavallista työntekijääkin tarvittaessa myöntämään ääneen, ettei hänkään jaksa. Monet kertovat, että uupumus tuli niin yllättäen. Vaikka se oli seurausta pidemmältä ajalta, siihen oli tottunut ja eteenpäin vaan mentiin. Sitten tuli päivä, jolloin oli vain pakko myöntää, ettei enää jaksa.

Työpaikoilla on tärkeää edistää työhyvinvointia jatkuvasti. Työkykyongelmien ehkäisy, niiden varhainen havaitseminen ja niihin reagoiminen mahdollistavat työntekijöiden työssä selviytymisen ja jaksamisen.

Sama työ voi eri elämäntilanteissa kuormittaa eri tavoin. Työn ei saa olla niin raskasta, etteivät voimat riitä enää tavanomaisten, elämään kuuluvien vastoinkäymisten vuoksi työstä suoriutumiseen. Välillä perheen vauva valvottaa tai lähisukulainen sairastaa, ja silti on herättävä aamulla töihin ja suoriuduttava siitä. Joka päivä ei voi olla skarpeimmillaan, mutta työstä pitäisi silti olla mahdollisuus selviytyä.

Jos on valmiiksi työstä niin väsynyt, että nämä yksityiselämän vastoinkäymiset katkaisevat kamelin selän, on työ liian uuvuttavaa jo valmiiksi. Henkilöstömitoitusta on tarkasteltava ja työnkuva pohdittava tarkasti. Työpaikan ilmapiirin vuorovaikutuskäytännöilläkin on merkitystä.

Vastuunsa on työntekijällä itselläänkin. Onko vapaa-aika työstä palauttavaa? Miten työntekijä huolehtii kunnostaan ja ihmissuhteistaan? Oma kysymyksensä on sekin, onko työntekijällä olemassa selkeät rajat työntekoonsa ja sen vastuisiin.

Näitä kysymyksiä on kunnissa pohdittava tarkasti, sillä veronmaksajille ei liene samantekevää, kuinka hyvin kunnan palvelut toimivat. Palvelut kun ovat tekijöidensä summa.

Kati Nummensalo

Kaupunginvaltuutettu kd. Seinäjoki