Kolumni: Vastuullisia kansalaisia

Kun olin nuori, Uma Aaltosen eläinkokeita kritisoiva Kani ei osaa itkeä oli käänteentekevä lukukokemus. Ihmisen julmuus kaikessa kekseliäisyydessään syöpyi varhaisteinin tajuntaan peruuttamattomasti. Silti optimistisesti ajattelin, että kunhan ihmiset saavat tietää totuuden, asiat muuttuvat. Kyllä aikuiset välittävät ja ymmärtävät.

Täytin tänä vuonna 46 vuotta. En ole mikään tyttö enää. Vaikka en koe oireita, väkisinkin uutisvirrasta osuu herkästi silmään sana vaihdevuodet. Niiden mukanaan tuomia ikäviä vaikutuksia hoidetaan lääkkeillä. Helppo homma sitten, ei kun pilleriä poskeen, kun se aika koittaa?

Ei. Kun muutama vuosi sitten sain tietää (mm. Yle 1.10.2019), miten hormonikorvaushoitolääkkeisiin tarvittavaa hormonia hankitaan, ei tee mieli koskaan joutua niiden käyttäjäksi. Hormonia otetaan jatkuvasti tiineenä pidettävistä hevosista, erittäin kyseenalaisissa olosuhteissa. Käytäntö on niin pöyristyttävän törkeä, etten kykenisi olemaan samassa huoneessa sellaista ehdottaneen sadistin kanssa.

Tieto lisää tuskaa. Jokainen arkinen valinta tuntuu aiheuttavan pahaa jossain muualla. Jos alan pian kieriskellä kuumissa aalloissa ja kärsiä sydämentykytyksistä, onko minussa voimaa kieltäytyä hoidosta, jonka taustalla on jonkun toisen kärsimys? Mistä voin tietää, onko minulle määrättävän lääkkeen estrogeeni valmistettu synteettisesti laboratoriossa vai henkihieveriin rääkätystä tammasta Kiinasta tai Yhdysvalloista? Eläinperäisiä valmisteita myydään myös meillä.

Eläinkokeiden musta maailma ei tällä hetkellä saa suuria otsikoita. Kansalaisen vastuullisuus punnitaan nyt käsihygienialla ja rokotuksilla. Helsingin Sanomien toimittaja Vesa Mäkinen kirjoitti kolumnissaan (28.5.), että pian on tarjolla tilastoja siitä, kuinka paljon kussakin maassa on vastuullisia aikuisia. Hänen mukaansa vastuullisuus on siis yhtä kuin koronarokotteen ottaminen.

Minä en pidä vastuullisuuden osoituksena sitä, että ottaa rokotteen vain, jotta saa taas luvan matkustaa ulkomaille. Kasvattaa hiilijalanjälkeään, kuluttaa, olla luopumatta vieläkään mistään. Palata ”kaivattuun normaaliin”, jonka ansiosta maapallo nyt on sillä tolalla kuin se on.

En lähtisi tältä pohjalta vastuullisuustilastoja laatimaan. Kyllä se vähän enemmän vaatii.

Kirsi Haapamatti

Vapaa kirjoittaja