Kolumni: Wellness

Varhain, viime torstaina istuin junassa matkalla Tampereelle. Olin menossa tapaamaan kollegaani, jonka kanssa meillä on meneillään yhteinen työprojekti. Katselin junan ikkunasta ohi vilahtavia maisemia. Aamu oli kaunis. Yön sade oli lakannut, mutta vesipisarat kirkastivat vielä luonnon värejä.

Mietin levollisena, että päivän asiat olivat pulkassa, aikataulu kunnossa ja viikonlopun työt hallinnassa. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että kukkaro jäi kotiin. Sama tapahtui jo edellisenä päivänä. Voi minua, eläkkeelle jo joutaisin.

Ajatukset kääntyivät saman tien selviytymismoodiin: minulla on junalippu takaisin, joten jos en myöhästy junasta, niin selviän. Jos supernälkä ei yllätä, niin selviän. Jos kollegani lainaa rahaa, niin on mukavampi hoitaa yhteinen työprojektimme aamuteen äärellä.

Tapaan kollegani Tampereen asemalla. Aloitan nolona: ”Yksi pieni ongelma tähän alkuun, lainaisitko vähän rahaa? Mulla jäi kukkaro kotiin.” Kollegani katsoo minua myötätuntoisen hämmentyneenä ja vastaa: ”Yksi pieni juttu. Mulla on sama tilanne.” Että tällaista kirkollista ammattitautia liikkeellä.

Kollegani selvisi minua paremmin. Hänen kukkaronsa ei ollut 200 kilometrin vaan kilometrin päässä. Kukkaron hakureissun myötä aamuteemme ja -hetkemme oli turvattu.

Kun olin lähdössä takaisin kotiin, Tampereen rautatieaseman kulmalla jaettiin tuotenäytteitä. Yksi jos toinen sai kassiinsa välipalarahkapurkin. Monen ilme näytti kirkastuvan tällaisesta lahjasta. Sillä eväällä minäkin istuin jälleen levollisena junassa. Ilahduin myös mikrokohtaamisesta, kun konduktööri katsoi ystävällisesti silmiin ja toivotti hyvän päivän jatkoa.

Mielessäni pyörivät sanat: älkää murehtiko, katsokaa taivaan lintuja. Mietin myös australialaisen, kasvatuksen konkarikouluttaja Charlie Scudamoren leikittelyä sanoilla illness ja wellness. Voisiko ylipäätään aina käydä niin, että minän huoli ja murhe, i-llness, voisi muuttua we-llnessiksi, kun jaamme huolemme ja ilomme, kun tulemme nähdyiksi ja kohdatuiksi pienessä ja suuressa.

Arja Peltoketo

kappalainen

Seinäjoen alueseurakunta