Kolumni: Satiinilakanoissa nukkuva nautiskelija

Tummat tuijottavat silmät. Tuuheat kulmakarvat. Lämmin hengähdys vasten kasvojani. Siihen näkymään herään aamuisin. Kyllä, tämä voisi olla miehenikin, mutta tällä kertaa kirjoitan valkoisesta pilvikarvakasastamme. Lempeän vaativa nykäisy pyytää rapsutusta. Ollimme aamu on käynnistynyt. Bichon Frisé- rotuinen koiramme on tullut kotiimme neljä vuotta sitten, nopealla aikataululla keskinäisissä tarinoissamme vain ”ruotsia ymmärtävänä Leifinä” Helsingbystä. Täydellinen yllätys takasi lasten ikuisesti muistettavat riemun sekaiset suuret kokemukset ja hyvän lisäyksen paikallisen lemmikkikaupan tuotemyyntiin.

Olli on vähän erikoinen. Kuten kai kaikki koirat ja sitä myötä myös niiden omistajatkin, näin olen kuullut. Olli on suuri humoristi, mutta sen huumori ei ole sanallista ja siksi sitä on vaikea sanojen kautta avata. Huumorin perusta on uloslähtötilanteissa. Noita aavistellessaan Olli poikkeuksetta piilottautuu sängyn alle. Omapäinen ystävämme ei ole koskaan liikkunut käskystä yhtään mihinkään. Avainsana näissä tilanteissa on kinkku. Tuon jälkeen siirrytään jääkaapille ja voitetun makupalan jälkeen mennään Ollin Siperiana tuntemille lenkkeilypaikoille yleensä iloisin mielin.

Toisinaan kinkku-keinon sijaan sateella kannamme Ollin ulos, kun jostain syystä tassujen kastuminen ei kuulu Ollin tykkääntosipaljon- listalle. Tiedän, että näillä menetelmillä jäisimme koirakoulutuksessa Ollin kanssa tukiopetukseen, mutta tuolla sanalla homma toimii.

Olli on myös terapeutti, palloilija, tanssija sekä satiinilakanoissa termopeiton alla nukkuva nautiskelija, joka toimii välillä lähihoitajana, turvallisuuspäällikkönä ja ainakin omasta mielestään reviirinsä mahtavana fasaanien ja jänisten ankarana kurinpitäjänä.

Olli rytmittää elämäämme. Olli yhdistää, tuo iloa ja lempeyttä. Lasten tullessa kotiin ensimmäinen kysymys on: Missä on Olli. Lisäksi päivän olennaiset kysymykset ovat: Onko Olli syönyt ja tuliko ykkönen ja kakkonen. Perään vielä tarkka analyysi kakkosen muodosta ja määrästä. Aah, elämän perusasioita. On niin paljon mitä Olli on opettanut meille. Ollin verkkainen ja heittäytyvä elämänrytmi tuo kaikkien arkeen kokemuksen rauhassa tekemisestä ilman hosumista. Siinä on meillä opittavaa kun on niin paljon kaikenlaista ja liian vähän aikaa. Iltaisin pannan riisuminen Ollilta on ikään kuin rituaalinen pyjamaan pukeutuminen. Elämänmakuinen päivä on takana ja seuraava Ollin rinnalla odottaa aamussa.

Sonja Meyer-Jokiranta

valmennuspäällikkö Toimintojen Talo