Lukijoilta: Heja Östermyra!

Miten ihmeessä ne vaasalaiset nyt pärjäävät, kun sairaala ajetaan alas, ja kaikki palvelut siirtyvät tänne Seinäjoelle? Siellähän riehuu kohta tuberkuloosi, tuhkarokko ja ainakin kymmenen muuta. Toivotan kovasti voimia, kun aiemmat epidemiat ovat rajoittuneet Klamydiaan, ja tuo tauti kirjoitetaan sentään isolla alkukirjaimella.

Empatiapäissäni keksin täydellisen ratkaisun vaasalaisten ahdinkoon: Seinäjokihan on tunnetusti niin ruotsimyönteinen kaupunki, että meillä on nimikin entisen emämaan kielellä, mutta jostain syystä sitä ei käytetä. Nyt olisi korkea aika laittaa kaupunkikylttien alle maininta myös Östermyrasta, koska eiväthän vaasalaiset muuten edes osaa tänne, jos ei tätä paremman väen kieliryhmää huomioida. Ei ole kummakaan, kun bättre folkilla on hinku Uumajaan eikä Seinäjoelle. Yksi suurimmista syistä on varmasti opastekyltit.

Ankaran tutkimustyön perusteella olen tullut siihen lopputulokseen, että suomenruotsalaiset kärsivät vaivasta nimeltä kaksikielisyys. Tämä tauti on sosiobiologinen, ja se oireilee muun muassa suomen kielen luku- ja ymmärrystaidottomuutena. Lyhyen ja puolueellisen haastattelututkimuksen perusteella suomi näyttäytyy suomenruotsalaisille epämiellyttävänä sotkuna, jonka tulkitsemisesta tulee fyysisesti paha olo. Oireet ovat hyvin samanlaiset kuin sähköallergiassa ja infraääniherkkyydessä.

Kaksikielisyyden hoitoon ei ole olemassa lääkettä, joka toimisi sataprosenttisesti. Siedätyshoidolla on saatu lupaavia tuloksia, mutta menetelmän tehokkuus on kääntäen verrannollinen ryhmäpaineeseen. Jos hoidettavan lähipiirissä on muita kaksikielisyyttä sairastavia, vaste on hyvin heikko. Jos taas kaksikielisyys saadaan eristettyä pääkieliryhmään, tauti saattaa parantua toisinaan jopa itsestään.

On turha väittää, että kielimuuri olisi jonkinlainen elitistinen rakennelma, koska kyseessä on ilman muuta fyysinen vaiva, joka aiheuttaa uhreilleen suurta kärsimystä. Seinäjoen – anteeksi Östermyran – keskussairaala eli centralsjukhuset voisi profiloitua kaksikielisyyden hoitamiseen. Se olisi taatusti pioneeri alallaan, ja tutkimustuloksista hyötyisi koko Suomi.

Kaksikieliset opastekyltit voisivat olla ensimmäinen askel, jonka turvin saataisiin kaksikieliset houkuteltua hoidon pariin. Tauti ei parane, jos potilaat veljeilevät keskenään kaksikielisyyden epidemia-alueella. Tai mikä pahempaa: matkustavat Merenkurkun yli, jolloin hoidettavissa oleva kaksikielisyys voi pahentua yksikielisyydeksi. Silloin ei ole tarjolla enää kuin palliatiivista hoitoa.

Säälikäämme siis naapurimaakunnan pientä ja kärsivää vähemmistöä. Jos tilanne olisi toinen, he varmasti suhtautuisivat meihin yhtä myötämielisesti.

Seuraavaksi Seinäjoki, nästan, Östermyra, the next stop, Seinäjoki.

Markku Osteri

Vapaa filosofi Purmojärveltä

>>>>>>> Stashed changes