Lukijoilta: Jättäkää lapsillenne luonto

Tämän päivän lapset kokevat varsin toisenlaisen lapsuuden. Moni näkee vanhempansa maskin takaa, eikä lapsi saa kulkea niin vapaasti niin kuin ennen. Ulkona lapsemme törmäävät roskiin ja huumeneuloihin, paljaiksi hakattuihin metsiimme, yhä uusiin rakennuksiin. Monet lapset viettävät yhä enemmän aikaa rakennetuissa leikkipuistoissa kuin luonnossa.

Koronavirus haastaa meidät ajattelemaan toisin. Unohdammeko ajatella, että lapsemme jäävät tänne jälkeemme? Meidän pitäisi pysäyttää kaikki kehityshankkeet ja alkaa miettimään luontoarvojen merkitystä uudelleen. Lapsemme tarvitsevat luontoa ympärilleen, jotta he voivat tulevaisuudessakin viljellä ja kerätä metsän antimia.

Leikkipuistoissa ja sisäleikkihalleissa lapset saavat kieppua, hyppiä, laskea mäkeä, pelata ja riehua mielin määrin. Kun olin itse lapsi, minkäänlaisia leikkipuistoja ei ollut, omalla pihalla oli hiekkalaatikko, keinu ja leikkimökki. Kotimme takana oli suuri metsikkö. Meillä oli vapaus olla lapsi ja saimme tehdä havaintoja luonnosta.

Nyt lapsemme vieraantuvat luonnosta kovaa vauhtia, varsinkin ne lapset jotka asuvat kaupungeissa. Onneksi osa ihmisistä haluaa muuttaa maalle ja siellähän on tilaa! Yhä ahtaammiksi käyvät kaupungit eivät tule palvelemaan ihmistä. Jokainen voi kuvitella mitä meille tapahtuu, jos sähköt katkeavat kaupungeissamme pitemmäksi aikaa. Maalla emme ole niin riippuvaisia sähkönsaannista, maakellarit, kaivot, eläintenpito mahdollisuudet ja viljelysmaat huolehtivat meistä.

Kukaan ei voi tietää, mikä virus tai bakteeri seuraavaksi kurittaa, niiden sanomalla on meille kuitenkin tarkoitus. Lapset sylissämme haluavat tulevaisuudessakin nähdä kukan nousevan maasta, perhosen lentävän, he haluavat nähdä lintujen liitävän taivaalla. Lapsemme haluavat kirmailla metsissä ja nauttia metsiemme anneista. Mahdollistammeko sen heille tulevaisuudessa?

Birgitta Wulf