Lukijoilta: Kiitos soitosta eläkeläinen!

Ajoin pikitietä pitkin lakaisukoneen perässä. Hiekka pöllysi ja puhdasta maantietä tuli. Sanoin ääneen, että rikas maa ollaan, kun maanteitäkin lakaistaan. Ajatuksissa muistan talven loistavasti hoidetut ladut, nyt aukeavat kuntopolut, uimarannat ja puistot. Kiitos vaan.

Kiitän myös eläkeläistä, joka soitti vaaliasiaa. Hän muistutti vanhusten hoivan tärkeydestä ja kunnan mahdollisuuksista siinä. Oikeaan aikaan kotipalvelu ja sitten oikeaan aikaan vanhainkotivaihe. Silloin kun kunnan palveluita tarvitaan, tarvitaan turvallisuutta ja ihmisrakkautta.

Tuo eläkeläinen yllätti toisella asiallaan. ”Me vanhukset haluamme, että työikäisten lastemme arki sujuu, että töitä riittää ja he jaksavat keskellä ruuhkavuosiaan”, hän sanoi ja jatkoi: ”Haluamme, että lapsia syntyy. Korostamme lasten ja nuorten hyvinvointia. Kunta tekee monia päätöksiä, joilla vaikutetaan perheiden elämään. Lapsiperheiden köyhyys pitää hoitaa pois heti. Lapsen nimi on tänään.”

Leskeksi jäänyt vanhus on hyväkuntoinen järjestöihminen. Onnea siitä. Järjestöillä on euroissakin laskettuna valtava vaikutus yhteiskuntaamme. Puhumattakaan siitä henkisestä hyvinvoinnista, jota ne jakavat sekä tekijöilleen että autettavilleen. Kaikki vammaisjärjestöt, eläkeläisjärjestöt, urheiluseurat, käsityöpiirit, taidekerhot, lukupiirit jne. eivät saa palkkaa eivätkä pyydystä voittoa. Vapaaehtoistyötä kannattaa tukea kunnan päätöksin. Esimerkiksi maksuttomat kokoontumistilat olisi iso apu jokaiselle järjestölle ja vähäisetkin avustusrahat kannustavat työhön. Yhteisöllisyys yhdistää.

Kuntavaaliehdokkaana kiitän soittajaa. Olen kiinnostunut siitä, mitä asukkaat painottavat verorahoja jaettaessa. Vähintään yhtä hienoa on kuulla ihmisten omasta halusta puhaltaa samaan hiileen, kökkiä innolla ja yrittää yhdessä oman kuntamme ihmisten parhaaksi.

Hanna Mäkynen

sosiaalineuvos, eläkel.