Lukijoilta: Kommentti avoimeen kirjeeseen

Epari 30.9., narkomaanin äidin kirjoittama kirje – ”Sängyssä mietin, kuka kantaa poikani hautaan”.

Luettuani jutun, ajattelen kirjoittajaa lämmöllä ja sympatialla ja jaan hänen arvopohjansa suvaitsevaisesta, ennakkoluulottomasta ja tasavertaisesta suhtautumisesta kaikkiin ihmisiin. Toivon hänen perheelleen pelkkää hyvää.

Huomioni kiinnittyi kuitenkin kirjeen alkuosan mainintaan, jossa kirjoittaja toivoo ihmisten asennoituvan ”tietyllä tavalla”: narkomaaneihin, alkoholisteihin, mielenterveysongelmaisiin, vammaisiin, homoihin ja lesboihin. Tulkitsen, että kirjoittaja toivoo suvaitsevaisuutta, pyrkimystä hyväksyä ja ymmärtää mainittuja. Se on mielestäni hyvä ja arvokas toive, jonka itsekin ehdottomasti jaan.

Kuitenkin korvaani särähti näitten ”erilaisuuksien” niputtaminen samaan ajatukseen... Niin epäreilua, kuin olosuhteista, epäonnesta tai haitallisista valinnoista johtuva elämänpolun kivikkoisuus onkin alkoholismin tai huumeiden kohdalla, homous ja lesbous ei ole mielestäni niihin rinnastuva asia. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole sosiaalinen tai millään muullakaan tapaa ihmisen tahdonalainen elämänvalinta, se on ihmisen neutraali ominaisuus. Myös vammaisuus on usein synnynnäistä ja harvoin millään lailla valinta.

Kuten mainittua, en millään muotoa halua kohdistaa huomiota alkoholismiin tai huumeiden käyttöön tietoisena valintana. Kirjoittajan tapaan ajattelen sosiaalisilla seikoilla, ympäristöllä jne. olevan yksilöstä riippumaton vaikutus ohjata hänen valintojaan. Kirjoittajasta poiketen, en ole kokemusasiantuntija tästä tilanteesta perheenjäsenellä.

Koen kuitenkin tärkeäksi tuoda esille ajatukseni tässä asiassa.

Meri Virtanen