Lukijoilta: Korona iski luihin ja ytimiin

Korona-pandemia iski erityisesti ennaltaehkäisevän ja hallinnonrajat ylittävän toiminnan ytimeen. Itse asiassa sen inhimilliseen ja taloudelliseen merkitykseen.

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Korona-pandemia ilmiantoi toimialarajat ylittävän, laajan yhteistyön ja -toiminnan rakenteiden ohuuden tai sen kokonaan puuttumisen eri alueilla, kunnissa ja muissa organisaatioissa. Tähän asti on ehkä keskitytty johonkin asiaan tai ykskantaan todettu ”kaikkihan terveyttä edistävää työtä muun työn ohessa tekevät”. On ajateltu, että toiminta on vain terveydenhuollon asia.

Ei ole. Eri alueilla ollaan maaliskuun alusta perustuslain § 23 nojalla kolme viikkoa sulkutilassa – terveyssyistä. Se läpäisee eri tavoin kaikki toimijatahot. Tavoite on, ettemme joutuisi hoidettaviksi tai menehtyisi. Väläytetään jopa ulkonaliikkumiskieltoa. Elämme yhteistoiminnallisen ennaltaehkäisyn eli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen odotteen – lähes vaateen - syvässä ytimessä.

Ehkä kunnissa haaveillaan jo siitä, ettei sote-uudistuksen jälkeen enää tarvitse miettiä sosiaali- ja terveydenhuollon asioita tai erikoissairaanhoidon menojen jatkuvaa kasvua. Me asukkaat emme kuitenkaan lähde sote-uudistuksen mukana minnekään – asumme edelleen kunnissa, voimme hyvin tai tarvitsemme monenlaista tukea. Sairaus- ja syrjäytymiskulut eivät häviä – ne maksetaan sote-uudistuksen jälkeen yhteisen kukkaromme toisesta lokerosta.

Tarve ihmisen koko elämänmittaiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ei ole katoamassa. Miten ja millä työnjaolla siihen uudessa tilanteessa ja korona-ajasta oppineina kunnassa, uudella sote-alueella, sairaanhoitopiirissä ja muissa palveluntuottajaorganisaatioissa reagoidaan? Yhdessä vai erikseen?

Maakunta- ja sairaanhoitopiiritasolla toiminnan prioriteeteista päättävät pian uudet vaaleissa valittavat kuntapäättäjät. Työ ja päänvaiva ei näy loppuvan niissä eikä kunnissa.

Syväjärvi ja Leinonen (2020) tutkivat Suomen Akatemian rahoituksella kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyön kehittyneisyyttä. Sen johtopäätökset eivät valitettavasti yllätä. Niiden äärelle kannattaa pikaisesti joukolla pysähtyä. Tutkijoiden mukaan kunnista puuttuu yhteisesti jaettu käsitys ja ymmärrys hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä.

Hallinnonalojen rooli koetaan epäselväksi ja strategiatyön pohjana oleva hyvinvoinnin tietoperusta on hajanainen. Systemaattiseen tiedonhallintaan ei ole riittävää osaamista eikä resursseja. Yhteistyön merkitys tunnistetaan, mutta resurssien niukkuus ja monialaisuuteen liittyvät tarpeet näkyvät kunnan hyvinvointistrategiassa.

Ilman dialogia ja moniäänisyyttä hyvinvointistrategia jää toiminnasta irralliseksi. Tämän laaja-alaisen toiminnan johtamisen ja koordinaation näen välttämättömäksi. Hallinnonrajat ylittävällä ja kumppanuudet huomioivalla ennaltaehkäisevällä sekä terveyttä edistävällä toiminnalla on kytkös myös toimintakykyisen työvoiman saatavuuteen.

Arja Hyytiä

Seinäjoki