Lukijoilta: Maatalouskulttuuri johtaa vanhojen talojen purkamiseen

Aloitin useita paikkakuntia koskevan kirjoittelun kirjoittamalla ja kuvittamalla 1970-luvun lopulla ilmestyneen kirjan Porvoon kuva. Huomasi tuon vaiheen jälkeen, että lähestymistapani kyseisen ”paikan henkeen” oli virheellinen.

Vasta sen jälkeen kun olin kirjoittanut omakustanteita sarjana ”Turun kuva”, aloin ymmärtämään paikallisen kulttuurin ja myytistön merkitystä. Mikä ”päältä kiiltää” on vain harvoin sitä myös sisältä (kultturina ja myytistönä).

Porvoossa ja Turussa on runsaasti vanhoja kaupunkipaikkoja. Ne ovat paikan ”kollektiivista muistia”. Yhteisön muisti rakentuu paikan kulttuurista ja myytistöstä alkuperäisenä. Seinäjoen seudulta ja Suur-Kauhavalta ei löydä vastaavia kaupunkipaikkoja. Syynä tähän on maatalouskulttuurin vaikutus.

Seinäjoella ja Kauhavalla paikka on muuttunut ”elinarvikejalostuksen ja kaupallisen elämän heijastumaksi” synnyttäen maaseutukulttuurin ja -myytistön mukaisen ilmapiirin.

Sen lisäksi, että maatalouskulttuuri johtaa vanhojen talojen hylkäämiseen ja purkamiseen (kts. Eparin pääkirjoitus 17.10.2018 ”Turisti: Missä täällä on vanha kaupunki”), se johtaa myös ”tavararomun kartanolle kasaamiseen” sekä abstraktin modernismin vierastamiseen (maalaus ja arkkitehtuuri, Seinäjoella erityisesti Aaltokeskus).

Tämän lisäksi maatalouskulttuuri johtaa teollisesta kaupunkikulttuurista poikkeavaan poliittiseen valta-arvomaailmaan (esimerkiksi ”lapuanliike”).

Jukka Paaso

arkkitehti, Kauhava

>>>>>>> Stashed changes