Lukijoilta: Nyt inhimillistä päätöksentekoa

Olin yrittäjä ennen 90-luvun lamaa ja jäin monen muun kanssa velkoihin. Sain ne jotenkin hoidettua 10 vuodessa. En tästä stressistä huolimatta vielä luovuttanut, vaan jatkoin yrittämistä.

Vuonna 2008 jäin taas jalkoihin ja olin taas pulassa. Tarkoitus oli selvitä vieläkin, mutta stressi ja paineet uskoakseni veivät terveyteni ja uskoni. Olen edelleen ulosotossa ja uskoni yrittämiseen ja yhteiskuntaan putosi dramaattisesti. En itke omaa kohtaloani, vaan toivon että, nyt nämä pienyrittäjät eivät joudu loputtomaan ulosotto- ja perintätoimistokierteeseen. Jos näin käy, meillä on todella iso määrä ihmisiä, jotka eivät enää jaksa osallistua.

Pikavippi ja muut vastaavat yritykset ovat yrityksiä siinä kun pienyrittäjät, joten he ottavat riskin samalla tavalla kun metallityöyritys. Nyt meillä olisi todellinen tilaisuus ottaa inhimillisyys mukaan päätöstentekoon. Annetaan ihmisille elämä ilman lopullista tuomiota loppuelämäksi. Itse tuskin pääsen tästä nauttimaan terveys- ja ikä syistä, mutta en kenellekään näistä yrittäjistä halua näin ahdistavaa loppu elämää. Rakastetaan toisiamme niin kuin itseämme.