Lukijoilta: Onko hallituksella tilannekuva oppivelvollisuuden laajentamisesta?

Hallituksen esitys oppivelvollisuuden laajentamista näyttää etenevän jyräten. Esityksen taustavaikuttimena on halu varmistaa, että nuori välttyy syrjäytymiseltä suorittamalla vähintään toisen asteen koulutuksen. Tämä on tutkitusti vähimmäisedellytys työelämässä ja jatko-opinnoissa pärjäämiseksi. Tavoite on erinomainen, ja sen takana on jokaisen helppo seisoa.

Toteutuksen keinovalikoima on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen. Hallitus on esittämässä oppivelvollisuuden laajentamista 18 vuoteen saakka. Lisäksi niin lukio kuin ammatillinen koulutus tulisi maksuttomaksi sen kalenterivuoden loppuun, kun nuori täyttää 20 vuotta. Koko uudistuksen hintalapuksi on laskettu 129 M€, vuosittain. Tämä otetaan lisävelkana.

On merkillepantavaa, kuinka olemattoman vähän hallituksen lakiesityksessä on huomioitu lausuntokierroksen tuotoksia. Mielipiteitä, jotka pohjaavat tieteeseen, kokemukseen ja asiantuntemukseen. Miksi hallitus ei ole arvioinut tavoitteen saavuttamiseksi muita vaihtoehtoja, jotka ovat todistettavasti vaikuttavampia?

Suurin osa nuorista on erinomaisen motivoitunutta, opiskeluun halukkaita ja tulevaisuuttaan aktiivisesti rakentavia. 85 prosentilla nuorista ei ole siis hädän päivää.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että noin 15 prosentilla peruskoulunsa päättävistä nuorista ei ole jatko-opintojen edellyttämiä perustaitoja: lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka eivät oikein suju. Neljä prosenttia eli noin 4000 nuorta ei suoriudu tai ei suorita nykymuotoista oppivelvollisuuttaan. Eikö loogista olisi, että lisäresursointi kohdentuisi juuri tälle ryhmälle?

Nyt on viimeinen sauma tarkastella, onko esitetty keinovalikoima käytännöllinen, eli tuottaako se tavoitellun tuloksen. On laskettu, että uudistukseen varatuista määrärahoista 2/3 eli yli 80 miljoonaa euroa menee opiskelijoiden maksuttomiin oppimateriaaleihin vuosittain. Jokaiselle opiskelijalle lajittelematta, vaikka opintotuen osana meillä on jo nyt oppimateriaalilisä. Kuka vastaa siitä, että itsenäisesti toisella paikkakunnalla asuva 17½-vuotias nuori varmasti menee kouluun. Vanhemmat? Oppilaitos? Kotikunta? Oppilaitoskunta? Mitä virkaa on lailla, jos sen konkreettista toimenpidevaltaa ei osoiteta kenellekään?

Hallitus on hirttäytymässä hallitusohjelmansa tavoitteisiin, joka viis veisaa taantumasta ja koronan aiheuttamasta kuntatalouden kurimuksesta. Kunnat arvioivat lausunnoissaan yksimielisesti, että uudistus tulee paljon ennakoitua kalliimmaksi. Sen seurauksena valtion rahoitus jää alimittaiseksi, joka puolestaan johtaa koulutuksen rahoituksen heikentymiseen kunnissa. Käytännössä uudistus siis voi johtaa opetustuntimäärien vähenemiseen, ryhmäkokojen kasvamiseen, tuen vähenemiseen ja kouluverkon tiivistämiseen.

Minä kohdentaisin oppivelvollisuuden laajentamiseen varatut määrärahat ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin: varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun vahvistamiseen, nivelvaiheen vahvaan tukeen sekä toisen asteen riittäviin ohjaus- ja tukipalveluihin.

Oppivelvollisuusiän nostaminen ei takaa nuoren osaamista eikä varmista, että toisen asteen tutkinto tulee loppuun suoritetuksi. Tarvittava pohjatyö tehdään jo paljon aikaisemmin varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Kuvitteleeko joku todella, että pakolla luokkaan kannettu nuori siellä pysyy. Ei muuten pysy.

Kyllikki Anttila

Seinäjoki