Lukijoilta: Vanhapiika ja vanhapoika

Keskiviikon 9.9. Eparissa Liisa Seppälä kehoitti etsimään vanhoista valokuvista suvun naimattomia, ja leimasi heidät sitten saman tien homoseksuaaleiksi. Minua tämä ainakin loukkaa! Naimattomuus on monelle kipeä asia, ja sitten tulee vielä joku ja lyö homoleiman.

Naimattomiksi on kyllä jääty muistakin syistä. Uskonpa, että suurin osa heistä/meistä naimattomista olivat ja ovat ihan tavallisia heterosinkkuja, jotka vain eivät ole löytäneet sopivaa puolisoa.

Kun takavuosina tultiin koolle naisten kesken, usein tuli esiin yhden ja toisenkin puolisokaipuu. Toiveena turvallinen mies, jonka kanssa voisi rakentaa yhteistä kotia, elää tavallista arkea.

Yhdessä sitten iloittiin, kun joku ystävistä löysi sopivan miehen ja saatiin juhlia häitä!

Jäipä meitä sitten muutamia, joitten kohdalle sitä sopivaa miestä ei tullut. Vielä joskus kävi mielessä, että olisipa olkapää, johon nojata vaikkapa televisiota katsellessa.

Mutta: On elämä rikasta yksinkin! Itselleni esim. on oma perhekunta tärkeä. Sisarusten lapset ja heidänkin lapsensa ovat läheisiä. Sanoipa yksi sisaruksistani kerran, että pitäähän suvussa olla yksi täti, joka on kiinnostunut kaikkien näitten lasten asioista : )

Paikalleen ei olla jääty. Ollaan monenlaisissa harrastuksissa, liikutaan yksin ja yhdessä, pidetään yhteyttä myös näihin perheellisiin ystäviin... ja sitten välillä nautitaan yksinolosta...

Annetaan siis vanhojenpiikojen ja vanhojenpoikien olla rauhassa oman mielemme kuvitelmilta!

Ihan tavallinen vanhapiika, joka ei löytänyt sopivaa miestä : )