Lukijoilta: Vetovoimaisuus – yhtä kuin komiaa?

Seinäjoella on viime vuosina rakennettu tosi paljon hienoja kerrostaloja, teitä, siltoja ja upea kauppakeskus Ideapark. Kaupungin tulee näyttää kaupungilta, joten siellä on oltava paljon korkeita kerrostaloja. Kaiken tulee olla näyttävää ja komeaa.

Vanhojen rakennusten tulee väistyä uusien ja kalliiden tieltä. Kaikessa pitää näkyä pohjalainen mentaliteetti, ”minä oon meiltä ja muut on meirän krannista”. Tämä voi tiettyyn pisteeseen asti olla hyvä asenne, mutta kun sitä joudutaan toteuttamaan vuodesta toiseen velaksi, jossain vaiheessa tullee seinä vastaan.

Ainoastaan Seinäjoki ja Ilmajoki selvisivät viime vuodestakin ilman muuttotappiota Etelä-Pohjanmaan kunnista. Seinäjoen kasvukin perustuu alueelliseen muuttoon, toisin sanoen maakunta tyhjenee ja kokonaisasukasluku koko ajan vähenee. Seinäjoella joudutaan jatkuvasti rakentamaan uusia päiväkoteja ja koulutkin jäävät pieniksi. Vanhukset joutuvat sinnittelemään omillaan aivan liian pitkään.

Säästöjä haetaan opettajien lomautuksista ja sijaisten palkkaamisesta. Yllättävä vastoinkäyminen kuten korona-pandemia voi pitkittyessään aiheuttaa valmistautumattomalle arvaamatonta vahinkoa. Toki samassa jamassa on tällä hetkellä koko maailma, mutta se ei paljon lohduta, päinvastoin.

Kestävästä kehityksestä on puhuttu jo vuosia. Ilmastomuutoksen yhä lisääntyvä uhka näyttää aiheuttavan politiikkaan paniikinomaista tarvetta tehdä äkkiä jotakin. Lihansyönti pitää lopettaa, autot sähköautoiksi, turpeenkäyttö lopetettava ja metsät suojeluun, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy ja ne muodostavat välttämättömiä hiilinieluja. Näissä kaikissa toimenpiteissä on totuuden siemen, mutta ainakin kaksi isoa ongelmaa näen.

Pienen Suomen vaikutus globaaliin ongelmaan on häviävän pieni vaikka lopettaisimme kaiken, mikä tuottaa hiilidioksidia. Toinen ongelma on talous. Vielä minun nuoruudessani Suomen talouden selkäranka oli maa- ja metsätalous. Tänään se lienee teknologia ja sen vienti ulkomaille. Sähkön tuottamiseen tarvitaan energiaa. Tämä talvi on jälleen kerran muistuttanut meitä maantieteellisestä sijainnistamme. Siperiasta voi edelleenkin tulla kylmää, joka voi jatkua pitkäänkin. Mahdollisimman suuri omavaraisuus energian ja ruuan suhteen on varsinkin kriisitilanteessa elinehto. Keskitalven pakkasissa tulee äkkiä nälkä, ellei sähkön ja ruuantuotanto omassa maassa pelaa.

Syntyvyys on Suomessa laskenut viime vuosina hälyttävän alhaiseksi. Se on nyt noin puolet siitä, mitä se oli sotien jälkeen suurten ikäluokkien aikana. Nämä suuret ikäluokat muodostavat meidän tulevan vanhusväestömme ja yhä lisääntyvän hoivan tarpeen. Lapsiperheiden ja vanhusten tarpeista huolehtimisen tulisi olla politiikan keskiössä.

Hyvinvointiyhteiskunnasta puhumisen voi lopettaa, ellei heikompiosaisista huolehdita. Nuoret ja lapsentekoiässä olevat eivät ehkä ole heikompiosaisia, mutta tämän päivän yhteiskunnassa epäitsekäs toisesta huolehtiminen käy yhä harvinaisemmaksi. Lapsiperheen arki vaatii paljon, eikä se enää ole suosittua eikä mikään velvollisuus. Myös kouluttautuminen ja vaativa työelämä asettavat monelle riman lapsenhankintaan liian korkealle.

Kuntavaaleissa kaikilla on jälleen mahdollisuus miettiä, mitä asioita pidämme kestävän kehityksen kannalta tärkeinä. Seinäjoenkin tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Ruuhkavuosia elävillä lapsiperheiden vanhemmilla ei useinkaan riitä energiaa politiikkaan osallistumiseen. Sitäkin suurempi vastuu kokonaisuuden hahmottamisesta on niillä, jotka asioistamme päättävät seuraavat neljä vuotta. Toivottavasti tuleva valtuusto muodostuu henkilöistä, jotka ymmärtävät elinvoimaisuuden perusasiat, eivätkä keskitä huomiotaan pelkkään pintakoreuteen.

Esa Ojanperä

kuntavaaliehdokas (kd)