Pääkirjoitus: Koulun kautta intohimoduuniin

Vielä on kesää jäljellä, mutta tällä viikolla suurin osa koululaisista palaa opinahjoihinsa. Oli kyse pienimmistä tai isommista, moni ei vielä tiedä, millaisessa ammatissa oppeja aikuisena tarvitsee. Kun nykyiset ekaluokkalaiset aloittavat työelämän, tarjolla on sellaisia ammatteja, joita ei vielä ole olemassakaan. Yhteiskunta ja tarpeet muuttuvat hurjaa vauhtia. Vielä muutama vuosi sitten emme osanneet kuvitellakaan, että joku ansaitsisi tulevaisuudessa leipänsä esimerkiksi somettajana, videobloggarina tai nettipoliisina. Reilu kymmenen vuoden kuluttua tarvittavia ammatteja ei osaa ennustaa kukaan.

Nykyajan trendi tuntuu olevan se, että omat kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja vapaa-ajanviettotavat nivoutuvat entistä tiiviimmin työelämän kanssa. Istuin kesälomalla Helsingissä metrossa ja satuin kuulemaan parikymppisten, media- ja mainosalaa opiskelevien nuorten keskustelun. Nuoret olivat työharjoitteluissa huomanneet, etteivät saa työelämässä käyttää tarpeeksi omaa luovuuttaan ja ammattitaitoaan. Sellaiseen työpaikkaan ei kukaan halunnut jäädä.

Salakuuntelusta jäi mieleen sana intohimoduuni. Nuoret eivät halunneet tehdä työtä vain rahan takia, vaan työn pitää kiinnostaa ja tuottaa tekijälleen mielihyvää. Ihannetyötä pystyy tekemään koska vain ja missä vain. Työn ei haluta täyttävän koko elämää, vaan aikaa halutaan jättää myös itselle ja perheelle.

Aihe oli niin mielenkiintoinen, että en olisi millään malttanut jäädä pois oikealla pysäkillä. Voi kuinka mielenkiintoista olisikaan istua koko päivä raitiovaunussa ja kuunnella eri-ikäisten juttutuokioita. Kyse ei ole pelkästä uteliaisuudesta, vaan siitä, että keskusteluista saisi monta juttuideaa omaan työhön. Tätä pääkirjoitusta pistin ajatuksissani alkuun jo nuoria kuunnellessani.

Toimittaja ei voi jättää aivoja eikä uutisnenää narikkaan lomallakaan. Se ei haittaa ollenkaan. Olen lapsesta saakka halunnut toimittajaksi enkä koskaan ole muita koulutusvaihtoehtoja miettinytkään.

Helppoa opiskelemaan ja työelämään pääsy ei ollut. On suuri onni, että olen koko elämäni saanut tehdä rakastamaani työtä. Juuri sitä intohimoduunia.

Vaikka tie unelma-ammattiin tuntuu monesti liian haastavalta, kannattaa hakea mieluista opiskelupaikkaa tarvittaessa useaan otteeseen, päntätä turhilta tuntuvia opuksia ja kestää nipottavia opettajia. Opiskelujen, jotka ennen valmistumista tuntuvat monesti ikuisuusprojektilta, palkkana voi olla se, että lähdet seuraavat vuosikymmenet töihin motivoituneena ja hyvällä mielellä. Sitä se on, kun saa tehdä intohimoduuniaan.

Virpi Kupiainen-Ämmälä

toimittaja

>>>>>>> Stashed changes