Pääkirjoitus: Kauppahallista keskustan sydän?

Tuoreet ja huumaavat tuoksut, makujen sinfonia, värikylläisyys, vilske ja vilinä, kukkaron kestäminen.

Nämä tulevat ensimmäisinä mieleen kun ajattelen elämäni parhaita kauppahallikokemuksia. Enimmäkseen ne liittyvät yhteen ja samaan mestaan.

Vietimme 90-luvun puolivälissä vuoden päivät Corkissa, Etelä-Irlannissa. Tampereen kokoisen kaupungin sydän oli The English Market, tunnelmallinen ruokatori ja kauppahalli, joka täyttää ensi kesänä 233 vuotta.

Budjasimme noin kilometrin päässä kauppahallista, joka sijaitsi päivittäisen opintopolun varrella. Kun toinen meistä osasi kokata ja toinen pilkkoa, oli pikkubudjetilla luontevaa kerätä ruokakassi moninaisista kojuista. Ostaminen suoraan tuottajalta myös tuntui mukavalta.

The English Marketilla – iirin kielellä An Margadh Sasanach – söi hyvin ja edullisesti, esimerkiksi keittoja, jotka lämmittivät päivittäisten sadekuurojen lomassa.

Toisinaan kauppahallissa oli ohjelmaa, usein musiikkia. Säveliä tarjoiltiin kakkoskerroksen ravintolatasanteelta. Kerran–pari kuussa pääsin itsekin musisoimaan ruoka- ja juomapalkalla.

Corkin yliopiston kulttuuripuolen opiskelijat soittelivat satunnaisin lauantaisin kauppahallissa vanhaa jazzia easy listening -pohjalta. Minä pomputin bassoa ja vedin välillä lyhyitä juontoja.

Puhemies olin siksi, että paikallisista kavereistani se oli yksinkertaisesti hauskaa. Nimittäin, heidän korviinsa minulla oli transilvanialainen aksentti. Sen johdosta kuulostin kuulemma huonolta Count Draculalta.

Anyway, homma hoidettiin. Neljä–viisi settiä kävi työstä, mutta parempaa starttia lauantaille ei kukaan meistä osannut kuvitella. Tarkemmin ajatellen: Kun aika on, voitte vaikka viedä tuhkani tuohon kauppahalliin, mieluiten Prince’s Streetin päätyyn.

Miksi moisia muistelen? Siksi, että uutiset synnyttävät usein myös muistoja. Äskettäin tuli uutinen siitä, kuinka ideakilpailu Seinäjoen vanhasta veturitallista on ratkennut. Voittajat ehdottavat, että historiallinen rakennus kunnostetaan lähiruokaan keskittyväksi kauppahalliksi.

Tähän saakka olen osannut vain ajatella, kunpa talliin tulisi se paljon puhuttu kylpylä. Enää en ole niin varma.

Kylpylä keskustasta puuttuu, mutta niin puuttuu kauppahallikin. Jälkimmäinen olisi lopulta monikäyttöisempi ja nivoutuisi ympäröivään maaseutuun. Samalla se paaluttaisi Seinäjoen asemaa Etelä-Pohjanmaan ruokapääkaupunkina.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja