Pääkirjoitus: Älä pelkää olla ihminen, joksi olet muuttunut

Viikko sitten menehtyi arvostettu kirjailija, ohjaaja ja poliitikko Jörn Donner. Hänet tunnettiin monista asioista, muttei välttämättä elämänohjeiden jakajana. Niitäkin Donner kuitenkin osasi antaa, omalla suoralla tavallaan.

Vuonna 1986 hän kirjoitti Ilta-Sanomiin otsikolla ”Donnerin kahdeksan käskyä”. 34 vuotta on vierähtänyt, mutta hyvin Jörkan ohjeet pätevät tänäänkin.

Ensinnäkin hän korosti riittävää unta ja tietysti lukemista – muistattehan tv-mainoksen, jossa Donner retkottaa nojatuolissaan ja murahtaa kameralle – ”lukeminen kannattaa aina”.

Meren äärellä viihtynyt kirjailija suosi ruoan osalta kalaa ja vihanneksia. Hän kehotti myös säännölliseen, mutta kohtuulliseen alkoholinkäyttöön. Tästä voitaneen olla montaa mieltä. Kuitenkin, edellisen lauseen kirjoitettuani, kaadoin itselleni pienen lasillisen viiniä, maanantai-iltana. Olkoon se muistomalja miehelle, joka käsittääkseni viihtyi elämässään.

Donner oli suunnattoman tuottelias joka alallaan. Siksi on yllättävää, että hän neuvoi harrastamaan laiskottelua. Hänen mukaansa aivot toimivat täydellä teholla vain neljä tuntia päivässä.

Toisaalta hän huomautti, ettei kenenkään pidä tuhlata aikaansa autojonoissa tai tv:n ääressä. Nyt töllön tilalla on internet ja some, joihin monen aika valuu. Välillä niistä on suunnatonta iloa ja hyötyä - mutta kuten jokainen tietää – ei aina, eikä varsinkaan liian suurina annoksina.

Donner ei suositellut ”seurustelua”. Hänestä ”yksin ollessa keksii enemmän”. Tässä on varmasti koulukuntaeroja. Monta kertaa ryhmässä keksiminen voi tuottaa yhtä hyviä, ellei parempia ideoita, ihminen kun on vahvasti sosiaalinen eläin. Eläimeen myös Donner viittaa viimeisenä elämänohjeenaan: ”Ole utelias, kuin kettu.”

Se on hieno neuvo. Elämälle utelias jaksaa aamusta iltaan. Hän elää rikkaammin ja yleensä myös pidempään.

Minulla ei ole hienoja elämänohjeita omasta takaa jaettavaksi, mutta olen peto lainaamaan. Keittiömme keltaiselle seinälle, oven yläpuolelle, on ripustettu mustiin kehyksiin pieni taulu, erään kirjan kansi. Keltaisella pahvilla lukee mustin kirjaimin: Älä pelkää olla ihminen, joksi olet muuttunut.

Aina kun se osuu silmiini, suon lauseelle hetkisen ja mietin: Pelkäänkö jotain? Olenko tänään muuttunut, tai muuttumassa? Menenkö oikeaan suuntaan?

Vastauksia on turha odottaa itseltään siinä samassa. Ideana on pikemminkin kylvää itämään pieni ajatuksen siemen. Alitajunta on jännä paikka. Se työstää sinua eteenpäin tietämättäsi.

Tero Hautamäki

päätoimittaja