Pääkirjoitus: Asemalla on säpinää, ja sitä sietää lisätä

Kun taannoin kyseltiin nuorilta aikuisilta tärkeimpiä syitä kaupungista pois muuttamiseen, oli ykkössyy työpaikan löytyminen muualta, mutta heti toiseksi syyksi kerrottiin Seinäjoen kaupunkimaisuuden puuttuminen.

Tähän imago-ongelmaan tartutaan nyt muun muassa uuden aseman hahmossa. Asemalla on merkitystä. Se on ensimmäinen näyteikkuna kaupunkiin tulijalle ja viimeinen täältä lähtijälle.

Asemalla on edelleen säpinää, vaikkei keskustassa aina muuten olisikaan. Vuodessa asemalla käyskennellään noin 1,2 miljoonan matkustuskerran verran. Tulevaisuudessa junaliikenne tulee vain kasvamaan.

Asemanseudun kehittämiseen kuuluu myös radan ali kulkeva, keskustan ja Pohjan kaupunginosan yhdistävä tunneli, jonka on arvioitu maksavan runsaat 13 miljoonaa. Paljon rahnaa on se.

Toivoa sopii, että tunnelia sitten ahkerasti kävellään ja pyöräillään. Käytön kannalta oleellista saattaa olla tunnelin pituus. Ellei ratakiskoja asemalta poisteta lisää, tunnelista Pohjaan uhkaa tulla peräti 150 metriä pitkä. Se voi olla joillekin liikaa, satasen tunnelointikin siinä ja siinä.

Lakeaan avaruuteen tottunut pohjalainen varmasti arvostaa tunnelin elävöittämistä kauniilla valoilla ja vaikkapa valokuvataiteella, joka toisi mieleen esimerkiksi pitkät pellot ja vehreät jokimaisemat.

Jos pitkä putki jätettäisiin kovin tylsäksi ja synkäksi, puolimatkaan alkaisi herkempi kaivata jo vartijaa.

Petri Pihlajaniemen kylpyläsuunnitelma on tietysti asemanseudun suurin wau-hanke. Eräs minua paljon isommissa pöydissä istuva oli ollut kuulevinaan Seinäjoen pankki- ja finanssikerman edustajien mainitsevan ohimennen, että kyllä tällä kylällä sellaiseen kylpylään rahaa on, jos niin porukalla päätetään.

Oh boy! Kunpa tuo olisi totta ja porukalla päättäisivät.

Tero Hautamäki

päätoimittaja