Pääkirjoitus: Bilirubiinipoika palaa valohoitotaloon

En todellakaan muista sitä kuin eilistä päivää. Minulle on kuitenkin kerrottu, että vastasyntyneenä olin keltainen kuin tuo viereinen anfangi. Siksi minut vietiin bilirubiinihoitoon normalisoitumaan.

Tuolloinen Seinäjoen keskussairaala sijaitsi Kalevankatu 33:ssa. Synnytysosasto oli erillinen kivitalo noin sadan metrin päässä päärakennuksesta. Se tarkoitti, että minua kannettiin pienessä makuupussissa hiekkatietä pitkin outoon valoon ja takaisin.

Kiitos, äiti ja isä, kun ette kompuroineet matkalla.

Joitakin vuosia myöhemmin uusin visiitin samaan taloon, kun minulta poistettiin nielurisat. Muistan tuliaisiksi tuodut Tintti- ja Lucky Luke -sarjakuvat, ja sen, että risapoistopotilas sai herkutella vain kylmällä ja viileällä. Noista päivistä juontanee rakkauteni maustamattomaan vaniljajätskiin, joka oli 70-luvun alussa vallitseva jäätelönormi.

Muisti palaili pätkittäin, kun pääsin juttukeikalle vanhan lääninsairaalan tiloihin, joissa aloittaa pian toimintansa Seinäjoen kansalaisopisto.

Voihan valohoito, että on pramiat tilat. Väitän, että Seinäjoella on juuri nyt Suomen hienoin kansalaisopisto. Kahdeksan miljoonan euron remontti on tehty vanhaa kunnioittaen mutta modernisti.

Loppukesästä Kusti polki joka kotiin kansalaisopiston opinto-ohjelman. Vaatimattomat 114 sivua kursseja käsittävät kaikenmoista maan ja taivaan väliltä.

Ensi viikosta opetus alkaa pyöriä. Toivotaan, ettei alueen (rauhallinen) koronatilanne estä ihmisiä osallistumasta ja kehittämästä itseään.

En edes tiedä, onko kursseilla epidemiavarovaisuudesta johtuen tilaa vai ei. Kysymällä selviävät peruutuspaikat ja muukin tilanne.

Selasin ohjelmaa ja löysin hetkessä kymmenkunta kiinnostavaa kurssia. Valitettavasti näyttää siltä, etten ehdi mukaan tänäkään vuonna, mutta vielä sekin päivä koettaa. Niin olen peililleni luvannut. Esimerkkejä kansalaisopiston elämää parantavasta vaikutuksesta ainakin riittää.

Eräs ystäväni oppi lähes pystymetsästä hyväksi kotikokiksi kansalaisopiston kursseilla. Myös hänen perheensä kiittää tuosta lukuvuodesta.

Toinen kaveri on kehittynyt puuseppänä kadehdittavaksi kädentaitajaksi.

Kolmas lukee kuudetta vuotta kreikkaa voidakseen olla paremmin läsnä rakastamassaan lomakohteessa.

Sen kunniaksi, yritetään lausua viisaus antiikin kielellä: Oso zo matheno – niin kauan kuin elän, opin.

Tero Hautamäki