Pääkirjoitus: ”Ehkä yksi korona kumminkin kestetään”

Harva on elänyt Suomessa, jossa on päällä valmiuslaki. Viimeksi sitä sovellettiin toisen maailmansodan aikana.

Syy on tietysti musta joutsen nimeltä koronavirus. Se lehahti Kiinan kautta maailmaan ja pöyhii pakkaa sekaisin oikein kunnolla. Koulut ja muut suljetaan tänään kuukaudeksi, yli kymmenen hengen kokoontumiset kielletään ja fyysisiä kontakteja kehotetaan välttämään.

Kuka tahansa meistä voi olla jo koronan kantaja. Vaikka olo tuntuisi normaalilta, tauti voi olla päällä – näin on varsinkin lapsilla. Koronan voi sairastaa myös oireettomana tai niin lievänä, ettei sitä oikein huomaa. Täten on arvioita, joiden mukaan sairastuneita voi olla Suomessa lähemmäs kymmenen tuhatta.

Tarkoitus ei ole lietsoa paniikkia, vaan korostaa, että viisas liikkuu nyt maltilla ja huolehtii käsihygieniasta.

Kaiken keskellä oma mieliala olisi hyvä pitää korkealla. Voimissaan oleva voi paremmin tukea läheisiä, vaikkapa niitä eristäytymään kehotettuja isovanhempia, joille voi nyt vain soitella reippaita tsemppipuheluita.

Eräs ystäväni totesi: ”Ehkä yksi korona kumminkin kestetään. Ei sentään tarvitse lähteä itärajalle tykistötuleen pyssyjen kanssa heilumaan”.

Onneksi ei tarvitse. Sen sijaan voi vetää villasukat jalkaan, kaivaa sohvatyynyjen seasta kaukosäätimen ja surffata kanavien harjalla toisiin maisemiin pullaa natustaen.

Tietysti korona on kamala juttu joka kodissa. Lohtua voi kuitenkin hakea sillä, että laittaa asioita perspektiiviin.

Tosin mikään tuskin lohduttaa niitä yrittäjiä, joiden toimeentuloa korona koettelee rajusti.

Voimia heille, voimia kaikille. Kun tästä on toivottavasti kesään mennessä selvitty, on maailma ehkä asettunut vähän uuteen asentoon. Sellaiseen, jossa pienilläkin asioilla on ihmisille aiempaa suurempi arvo.

Tero Hautamäki

päätoimittaja