Pääkirjoitus: Heittelen aina kaupassa karkkeja

On aivan tavallinen päivä. Kävelen taas sokerinhimon voittamana lähimarketin herkkuhyllylle.

Sieltä löydän itseni aivan liian useasti, herkkusuu kun olen. Joskus suklaan puute voi aiheuttaa jopa vakavan henkisen tilan. Tämän ilmiön tunnistavat varsinkin naiset.

Valitettavasti oma herkkureissuni etenee tälläkin kertaa kolmella vaiheella: Toiveikas hyllylle käveleminen ja tuotteiden läpikäynti, karkkien vihainen paiskominen ja kassan kautta poistuminen tusinan Kinder Maxi -patukan kera.

Miten karkit ja voimakeino liittyy toisiinsa?

Heittäminen on kappaleen saattamista vauhtiin heilauttamalla kättä ja päästämällä irti. Tämän reaktion minussa aiheuttaa tälläkin kertaa ainesosaluettelosta läytyvät lausahdukset ”saattaa sisältää vehnää, viljoja tai gluteenia”.

Jos sinulla ei ole ongelmia näiden ainesosien kanssa, et ehkä käsitä tätä kiivastumista. Jos olet kaltaiseni herkkävatsainen gluteeniallergikko, nyökytät nyt päätäsi empaattisesti.

Muistelisin, että noin kymmenen vuotta sitten saatoin vielä syödä monia nykyään vain haaveeksi jääviä tuotteita, joissa nykyään on tuo ylimääärinen merkintä mahdollisista allergeeneista.

Vaikka tuote ei vieläkään itsessään sisällä gluteenia, nyt tuote valmistetaan linjastolla, missä sitä käsitellään. Tästä faktastahan koko merkintä johtuu.

Sen pienen printin vuoksi karamellitarjooma jää tällaiselle draamavatsalle kapeaksi. Varsinkin omien suosikkieni, salmiakin ja suklaan, osalta.

Pohdin joskus, että haittaavatko nuo suklaalevyn kääntöpuolella lukevat kaiken muuttavat sanat oikeasti. Makeannälkä sai yliotteen, konvehti meni suuhun. Tuskinpa siinä mitään on. Tuskinpa mitään tapahtuu. Tuskinpa se haittaa. Tarina ei pääty kauniisti.

Jos siis satut näkemään ärtyisän karkkeja viskovan naisen makeishyllyllä, älä paheksu häntä. Koita ymmärtää.

PS: Ai miksi kävelen yhä makeisten tykö toiveikkaasti? Tiedän lopputuleman, mutta toivon, että huomaisin printin olevan poissa. Hupsista. Luulin olevani pessimisti, mutta tämä taitaakin olla tarina unelmoijasta.

Sanna Keisala,

Eparin kesätoimittaja