Pääkirjoitus: Hiihto ja luistelu ovat jokamiestaitoja

Sunnuntai oli poikkeuksellisen mukava työpäivä. Sain olla todistamassa, kun 690 lasta kisasi Seinäjoen hiihtostadionilla. Juttelin monen hiihtäjän vanhempien kanssa lasten liikuntataidoista. Melkein jokaiselle oli itsestään selvää, että suomalaisen lapsen pitää osata hiihtää ja luistella.

Tänä talvena jokamiestaitojen opiskelu on onnistunut lumen ja pakkasen ansiosta poikkeuksellisen hyvin. Muksut viihtyvät ulkona ja saattavat innostua liikunnasta, jos heillä vain on oikean kokoiset sukset, monot ja luistimet. Tämä ei ole enää itsestään selvä juttu.

Peruskoulujen opettajat kertovat, että osalla lapsista on viimeistä huutoa olevat liikuntavälineet, mutta toisilta ne puuttuvat kokonaan. Ymmärrän välineiden puuttumisen hyvin. Talvet ovat olleet vähälumisia. Jos perhe ei harrasta talviliikuntaa, joulupukin tuomien suksien ja luistimen käyttö jää pariin liikuntatuntiin. Seuraavalla kaudella vehkeet ovat jo liian pienet.

Monessa koulussa oppilaat voivat lainata urheiluvälineitä. Valitettavasti osa niistä on jo aikansa eläneitä. Jos luistinten varret ovat lepsut ja jalat taittuvat makkaralle, liikunnan riemu katoaa ennen kuin se pääsi edes alkamaan. Aina varavälineistä ei ole tarjolla oikeita kokoja. Tämän takia opettajat joutuvat keksimään muuta tekemistä niille lapsille, joille ei vanhempien rahapulan tai laiskuuden takia ole hankittu talviliikuntavälineitä. Kun toiset pelaavat jääpalloa, ei ole mukava lähettää ketään kävelemään ympäri kaukaloa.

Olisikohan mahdollista, että ainakin alakoululuihin hankittaisiin niin paljon kunnollisia suksia ja luistimia, että jokainen lapsi pääsisi kokeilemaan maamme perinteisiä talvilajeja? Se tulisi kertarysäyksenä kalliiksi, mutta me vanhemmathan voisimme maksaa niistä vuokraa. Itse ainakin avaisin mielelläni kukkaronnyörini, jos ei tarvitsisi murehtia lähteekö muksu kouluun eripariset luistimet mukanaan tai jäävätkö koululle kiidätettäväksi tarkoitetut sukset auton peräkonttiin äidin työpäivän ajaksi. Vuokrauksen ansiosta lapsilla olisi aina oikean kokoiset varusteet ja ne olisivat aina oikeassa paikassa. Tämä malli sopisi ainakin niille perheille, joissa talvilajeja ei harrasteta vapaa-ajalla. Vaikka raha-asiat saataisiin järjestettyä, vuokrauksen esteeksi nousee henkilöpula. Kuka huoltaisi liikuntavälineet ja veisi ne turvalliseen paikkaan odottamaan seuraavia käyttäjiään? Opettajia ja muuta kouluhenkilökuntaa tähän ei voitaisi velvoittaa.

Yksi ratkaisu ongelmaan on jatkuvasti suosiotaan kasvattava kierrättäminen. Kirpputoreilta saa liikuntavälineitäkin edullisesti. Helpointa olisi, jos kouluilla järjestettäisiin keväisin ja syksyisin liikuntavälineiden vaihto- ja kierrätyspäivät. Olisi hienoa, jos niiden ansiosta yhdenkään tulevan olumpiamitalistin ei tarvitsisi pitää kynttiläänsä vakan alla.

Virpi Kupiainen-Ämmälä

Toimittaja

>>>>>>> Stashed changes