Pääkirjoitus: Ilmasto muuttuu – entä me, sie ja mie?

Viime perjantai oli näyttävä päivä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Erityisen näyttävän siitä teki se, että tuhannet nuoret myös meillä osoittivat mieltään esimerkiksi eduskuntatalon edessä. Nuorten kokoontumisia ilmastotalkoiden puolesta raportoitiin pelkästään Suomessa noin 30 paikkakunnalla.

Seinäjoen peruskoululaisilta ulostuloa ilmaston nimissä ei nähty. Esimerkiksi rehtorikunta oli sitä mieltä, että joo, hyvä asia, mutta on parempiakin tapoja vaikuttaa.

He ovat varmasti oikeassa. Tulee vain mieleen, menetettiinkö samalla hieno momentum yhteiskuntakasvatuksen osalta? Parin tunnin mielenilmaukseen osallistuminen olisi ollut voimaannuttava yhteisöllinen kokemus. Se olisi liittänyt osallistujat satoihin tuhansiin maailman nuoriin asialla yhteisen pallon puolesta. Se olisi poikinut jutunjuurta myös koulutyöhön, vaikkapa yhteiskuntaopin tunneille. Olisi opittu yhden sortin kansalaistaitoa ja päästy kokeilemaan vaikuttamista niin kuin nyt ilman äänioikeutta elävä nuori vain voi vaikuttaa, osoittamalla joukolla mieltään.

En sano, että opettajien olisi pitänyt masinoida muksut marssille, mutta ehkä oppilaskuntaa olisi voinut rohkaista siihen. Opettajat olisivat voineet seurata tyytyväisenä sivusta, kuinka nuoret kerrankin tarttuvat innolla toimeen.

Meillä aikuisilla on juuri näinä päivinä valtaa tässäkin asiassa enemmän kuin nuorillamme. Ennustan, että tästä keväästä alkaen hamaan tulevaisuuteen jatkuen eduskuntavaalit ovat myös ilmastovaalit. Jokaisella itsensä vakavasti ottavalla kansanedustajaehdokkaalla on jo asiasta perusteltu mielipide. Joukossa saattaa olla niitäkin, jotka pitävät koko hommaa huuhaana. He voivat nilkuttaa läpi vielä näissä vaaleissa, mutta tuskin enää sitten, kun nykyteinit saavat äänioikeuden.

Maanantaina nettiin ilmestyi kansalaisaloite. Siinä vaadittiin ilmasto-oppia uudeksi aineeksi peruskouluun, ympäristöopin jatkoksi. Tarkoitus on käsitellä ilmastonmuutosta loogisessa ja kannustavassa hengessä, joka ei lamaannuta, vaan innostaa oppilaita perehtymään ilmiöön ja osallistumaan aktiivisesti sen hillitsemiseen. Olin aloitteen 1256. allekirjoittaja. Tunsin tehneeni päivän hyvän työn.

Me ikääntyvät kääkät ja rääkät tuskin ehdimme näkemään ilmastonmuutoksen todella pahoja seurauksia vaikka eläisimme vanhaksikin. Sen sijaan lapsemme ja heidän mahdolliset lapsensa ovat jo paljon tukalammassa tilanteessa, ellei tekoihin ryhdytä.

Niin muuttuu maailma, Eskoseni. Ei tule olemaan helppoa, mutta on yritettävä muuttua mukana.

>>>>>>> Stashed changes